Minun vai meidän onnistuminen hybridityössä?
En tiedä teistä, mutta minulle tulee toistuvasti vastaan asiakkaiden pohdinnat pandemian jälkeisen hybridityön pelisääntöjen äärellä. Vaikuttaa siltä, että ei ole kovinkaan helppo tehtävä määritellä työyhteisöön sellaisia etä- ja läsnätyön periaatteita, jotka otettaisiin vastaan riemun kiljahduksin niiden neroutta kiitellen.
Olen ohjaantunut saman kysymyksen äärelle, jota olen pohtinut jo lähes 10 vuotta sitten blogissani: Kenen onnistuminen on tärkeintä?
Ajatuslankoja, joita mielessäni pyörittelen, ovat muun muassa:
- Onko olemassa työrooleja, joissa onnistuminen on puhtaasti yksilösuoritus eikä siten ole riippuvainen muista organisaatiossa? Miten kunkin rooli työyhteisössä liittyy osaltaan kollegoiden, oman tiimin tai koko organisaation onnistumiseen?
- Miten erilaiset persoonallisuudet erilaisissa henkilökohtaisen elämän tilanteissa suhtautuvat läsnä- ja etätyön yhdistämiseen? Minkä verran jokaisen työyhteisön jäsenen tulee ymmärtää omasta poikkeavia, toisen tyyppisten henkilöiden tarpeita ja tulla vastaan niiden suhteen, vaikka se tarkoittaisi omasta optimaalisesta työn tekemisen tavasta tinkimistä?
- Miten 100 % etätyössä varmistetaan lakisääteinen velvoite fyysisesti ja psyykkisesti turvallisesta työympäristöstä? Miten se tehdään käytännössä yksilöiden, tiimien ja koko organisaation tasoilla?
- Miten ja miltä osin digityökalujen avulla toteutettu yhteydenpito voi korvata kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen, spontaanit kohtaamiset työpaikalla tai muun vastaavan yhteisöllisyyden? Miten esimerkiksi innovaatiot syntyvät digimaailmassa, jossa suurin osa kohtaamisista on suunniteltuja ja aikataulutettuja?
Kaikki tämä tiivistyy päässäni takaisin alussa esittämääni kysymykseen: kenen onnistuminen on tärkeintä, organisaation tavoitteiden ja siellä työskentelevien hyvinvoinnin kannalta? Minun? Sinun? Meidän tiimin? Meidän yksikön? Meidän organisaation?
Haluan uskoa, että tämän kokonaisuuden pohtiminen voi synnyttää uusia ajatuksia ja ymmärrystä meissä jokaisessa uuden hybridityön arjen äärellä. Ehkäpä sieltä syntyy aihioita toimivan työn suunnitteluun ja tavoiteltujen onnistumisten tukemiseen.
Kirjoittaja
Paula Enström
Kirjoittaja rakastaa kouluratsastusta, on selvinnyt hengissä maratonilta ja uskoo konkretian voimaan kaikessa. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Agenssin palvelu
Itsensä ja muiden johtamisen kehittäminen
Mitä tehdä ennen kuin on kutsuttava ulkopuolinen sovittelija?
— Agenssin Maarit on yhdeltä ammatiltaan työyhteisösovittelija (kiitos Oulun yliopisto erinomaisesta ja käytännössä toimivaksi havaitusta koulutuksesta!) Tässä kirjoituksessaan Maarit antaa vinkkejä, miten työelämän vuorovaikutustilanteita voi saada avoimemmiksi, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan.
Mitä asiakkaamme meistä sanovat?
— Ilahduttava palaute kääntyy lupaukseksi mahdollistaa ilo, luovuus ja ihmisten välinen yhteistyö työelämässä jatkossakin.
Keisarin uudet vaatteet – millainen peili sinä olet työkavereillesi?
— Tunnet ehkä tarinan keisarista, jota vaatturit huijaavat ajatuksella, että hänen uusien vaatteidensa kangas on näkyvä vain älymystölle. Vaikka keisari ei edes itse näe kudottua kangasta, muut hänen ympärillään tarjoavat toivotun peilikuvan ihastellen sitä vuolaasti (vaikkeivät hekään sitä näe). Tähän ympäriltä tarjottuun peiliin luottaen keisari uskoo olevansa lopulta puettu isolla rahalla ja kalleimmalla kullalla ostettuun hienoimmasta silkistä kudottuun kankaaseen. Miten ihmeessä tämä hassu satu liittyy työelämään ja työyhteisössä toimimiseen? Työtoveruuteen?