Virus luottamusta nakertamassa?
COVID19 on hetkessä myllertänyt kansakuntien arkirutiinit ja -rytmit uuteen moodiin. Muutamassa viikossa olemme olleet pakotettuja löytämään uudenlaiset tavat lastemme päivähoitoon ja koulunkäyntiin, omaan henkilökohtaiseen työntekoomme, työyhteisöjemme sisäiseen ja ulkoiseen kanssakäymiseen puhumattakaan ystävyys- ja sukulaissuhteiden hoitamisesta.
Somefeedit suoltavat vinkkejä haastetun arjen järjestelemiseen, kiitos niistä! Sieltä on löytynyt monta hyvää ajatusta ja käytännön vinkkiä, jotka ovat olleet hyödyksi ja avuksi. Yhteiskehittämisellä ja parviälyllä poikkeusarki näyttää löytävän nopsasti kullekin meistä sopivan muotonsa.
Mitä enemmän olen jutellut tilanteesta niin työssä yhteistyötahojen ja asiakkaiden sekä henkilökohtaisen elämän puolella työikäisten ystävieni kanssa, sitä enemmän ajattelen tämän tilanteen tuovan meidät työn ja kotielämän järjestelyjen takana vallitsevien luottamusrakenteiden äärelle.
Ne toimet, joihin me ja työnantajamme ryhdymme tällaisessa tilanteessa, vaikuttavat toimivan yllättävän mustavalkoisella tavalla. Eli tilanteen aikaansaama reaktio organisaatiossa, sitä seurannut muutosviestintä (sisältö, äänensävy, aikataulutus jne.) ja -ohjeistukset sekä uudenlaisen arjen vuorovaikutuskuviot aikaansaavat joko
- keskinäisen luottamuksen vahvistumista tai
- keskinäisen luottamuksen rapautumista.
En ole omissa keskusteluissani törmännyt vielä yhteenkään koronan aiheuttamaan tilanteeseen, josta puhuttaisiin neutraalisti. Puheen tasolla siis toimintaa joko kiitellään tai ruoskitaan.
Johtaminen on vuorovaikutusta – kirjallista, digitaalista, kasvokkaista – ja myös luottamus rakennetaan sen kautta. Poikkeustilanteissa vuorovaikutus korostuu haastaen johtajuuden ja luottamuksen – selviämmekö tästä yhdessä vai jäänkö haastavan tilanteen kanssa yksin? Parhaimmillaan luottamus säilyy ja toimii suojakilpenä poikkeustilanteen lieveilmiöitä vastaan. Pahimmillaan luottamus rapautuu ja nakertuu kuin virus olisi termiitin lailla sitä sisältä käsin hapertamassa.
Jotta tästä havainto- ja ajatusvirrasta syntyisi agenssimaisesti jotain konkreettista, kannustan sinua miettimään vastaustasi muutamiin avainkysymyksiin:
- Miten minä voin osaltani toimia luottamusta vahvistavasti?
- Mitä minä tarvitsen muilta kyetäkseni luottamaan?
Kun olet miettinyt, toimi päätelmiesi mukaisesti. Sinäkin voi omilla toimillasi rakentaa luottamusta ja uskoa paremmasta huomisesta niin työssä kuin työn ulkopuolella.
Photo by 55Laney69 on IM Creator
Kirjoittaja
Paula Enström
Kirjoittaja rakastaa jalkapalloa, on selvinnyt hengissä maratonilta ja uskoo konkretian voimaan kaikessa. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Agenssin palvelu
Itsensä ja muiden johtamisen kehittäminen
Parempaa tiimien toimivuutta ja yhteistyötä
Mitä tehdä ennen kuin on kutsuttava ulkopuolinen sovittelija?
— Agenssin Maarit on yhdeltä ammatiltaan työyhteisösovittelija (kiitos Oulun yliopisto erinomaisesta ja käytännössä toimivaksi havaitusta koulutuksesta!) Tässä kirjoituksessaan Maarit antaa vinkkejä, miten työelämän vuorovaikutustilanteita voi saada avoimemmiksi, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan.
Mitä asiakkaamme meistä sanovat?
— Ilahduttava palaute kääntyy lupaukseksi mahdollistaa ilo, luovuus ja ihmisten välinen yhteistyö työelämässä jatkossakin.
Keisarin uudet vaatteet – millainen peili sinä olet työkavereillesi?
— Tunnet ehkä tarinan keisarista, jota vaatturit huijaavat ajatuksella, että hänen uusien vaatteidensa kangas on näkyvä vain älymystölle. Vaikka keisari ei edes itse näe kudottua kangasta, muut hänen ympärillään tarjoavat toivotun peilikuvan ihastellen sitä vuolaasti (vaikkeivät hekään sitä näe). Tähän ympäriltä tarjottuun peiliin luottaen keisari uskoo olevansa lopulta puettu isolla rahalla ja kalleimmalla kullalla ostettuun hienoimmasta silkistä kudottuun kankaaseen. Miten ihmeessä tämä hassu satu liittyy työelämään ja työyhteisössä toimimiseen? Työtoveruuteen?