Virus luottamusta nakertamassa?

2.4.2020
Paula Enström

COVID19 on hetkessä myllertänyt kansakuntien arkirutiinit ja -rytmit uuteen moodiin. Muutamassa viikossa olemme olleet pakotettuja löytämään uudenlaiset tavat lastemme päivähoitoon ja koulunkäyntiin, omaan henkilökohtaiseen työntekoomme, työyhteisöjemme sisäiseen ja ulkoiseen kanssakäymiseen puhumattakaan ystävyys- ja sukulaissuhteiden hoitamisesta.

Somefeedit suoltavat vinkkejä haastetun arjen järjestelemiseen, kiitos niistä! Sieltä on löytynyt monta hyvää ajatusta ja käytännön vinkkiä, jotka ovat olleet hyödyksi ja avuksi. Yhteiskehittämisellä ja parviälyllä poikkeusarki näyttää löytävän nopsasti kullekin meistä sopivan muotonsa.

Mitä enemmän olen jutellut tilanteesta niin työssä yhteistyötahojen ja asiakkaiden sekä henkilökohtaisen elämän puolella työikäisten ystävieni kanssa, sitä enemmän ajattelen tämän tilanteen tuovan meidät työn ja kotielämän järjestelyjen takana vallitsevien luottamusrakenteiden äärelle.

Ne toimet, joihin me ja työnantajamme ryhdymme tällaisessa tilanteessa, vaikuttavat toimivan yllättävän mustavalkoisella tavalla. Eli tilanteen aikaansaama reaktio organisaatiossa, sitä seurannut muutosviestintä (sisältö, äänensävy, aikataulutus jne.) ja -ohjeistukset sekä uudenlaisen arjen vuorovaikutuskuviot aikaansaavat joko

  • keskinäisen luottamuksen vahvistumista tai
  • keskinäisen luottamuksen rapautumista.

En ole omissa keskusteluissani törmännyt vielä yhteenkään koronan aiheuttamaan tilanteeseen, josta puhuttaisiin neutraalisti. Puheen tasolla siis toimintaa joko kiitellään tai ruoskitaan.

Johtaminen on vuorovaikutusta – kirjallista, digitaalista, kasvokkaista – ja myös luottamus rakennetaan sen kautta. Poikkeustilanteissa vuorovaikutus korostuu haastaen johtajuuden ja luottamuksen – selviämmekö tästä yhdessä vai jäänkö haastavan tilanteen kanssa yksin? Parhaimmillaan luottamus säilyy ja toimii suojakilpenä poikkeustilanteen lieveilmiöitä vastaan. Pahimmillaan luottamus rapautuu ja nakertuu kuin virus olisi termiitin lailla sitä sisältä käsin hapertamassa.

Jotta tästä havainto- ja ajatusvirrasta syntyisi agenssimaisesti jotain konkreettista, kannustan sinua miettimään vastaustasi muutamiin avainkysymyksiin:

  • Miten minä voin osaltani toimia luottamusta vahvistavasti?
  • Mitä minä tarvitsen muilta kyetäkseni luottamaan?

Kun olet miettinyt, toimi päätelmiesi mukaisesti. Sinäkin voi omilla toimillasi rakentaa luottamusta ja uskoa paremmasta huomisesta niin työssä kuin työn ulkopuolella.

Photo by 55Laney69 on IM Creator

Kirjoittaja

Paula Enström

Paula Enström

Kirjoittaja rakastaa jalkapalloa, on selvinnyt hengissä maratonilta ja uskoo konkretian voimaan kaikessa. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Agenssin palvelu

Itsensä ja muiden johtamisen kehittäminen

Parempaa tiimien toimivuutta ja yhteistyötä

Minun vai meidän onnistuminen hybridityössä?

Paula EnströmPaula Enström 17.11.2022 — En tiedä teistä, mutta minulle tulee toistuvasti vastaan asiakkaiden pohdinnat pandemian jälkeisen hybridityön pelisääntöjen äärellä. Vaikuttaa siltä, että ei ole kovinkaan helppo tehtävä määritellä työyhteisöön sellaisia etä- ja läsnätyön periaatteita, jotka otettaisiin vastaan riemun kiljahduksin niiden neroutta kiitellen.

Muutos ja kasvu – kumpi tulee ensin?

Paula EnströmPaula Enström 19.5.2022 — Me agenssilaiset olemme kehittämisen ja kehittymisen asiantuntijoita ja voimme niputtaa kaiken työmme kattoteemojen ”kasvu” ja ”muutos” alle. Näiden positiivisten, ja joskus negatiivisten pulmien edessä asiakkaamme useimmiten ovat ja hakevat apua, sparrausta, innoitusta, ymmärrystä ja toimivia ratkaisuehdotuksia meiltä.

Esihenkilö vai esimies, onko sillä väliä?

Maarit KaltioMaarit Kaltio 23.11.2021 — Agenssissa on useita valmennusryhmiä, joissa osallistujat tulevat eri organisaatioista. Olen valmentajana huomannut pienen tunnustelu- ja epämukavuusvaiheen, kun alussa toisilleen tuntemattomat osallistujat miettivät, mitkä ovat korrekteja termejä, kun johtamisesta ja johdettavista puhutaan.