Virus luottamusta nakertamassa?
COVID19 on hetkessä myllertänyt kansakuntien arkirutiinit ja -rytmit uuteen moodiin. Muutamassa viikossa olemme olleet pakotettuja löytämään uudenlaiset tavat lastemme päivähoitoon ja koulunkäyntiin, omaan henkilökohtaiseen työntekoomme, työyhteisöjemme sisäiseen ja ulkoiseen kanssakäymiseen puhumattakaan ystävyys- ja sukulaissuhteiden hoitamisesta.
Somefeedit suoltavat vinkkejä haastetun arjen järjestelemiseen, kiitos niistä! Sieltä on löytynyt monta hyvää ajatusta ja käytännön vinkkiä, jotka ovat olleet hyödyksi ja avuksi. Yhteiskehittämisellä ja parviälyllä poikkeusarki näyttää löytävän nopsasti kullekin meistä sopivan muotonsa.
Mitä enemmän olen jutellut tilanteesta niin työssä yhteistyötahojen ja asiakkaiden sekä henkilökohtaisen elämän puolella työikäisten ystävieni kanssa, sitä enemmän ajattelen tämän tilanteen tuovan meidät työn ja kotielämän järjestelyjen takana vallitsevien luottamusrakenteiden äärelle.
Ne toimet, joihin me ja työnantajamme ryhdymme tällaisessa tilanteessa, vaikuttavat toimivan yllättävän mustavalkoisella tavalla. Eli tilanteen aikaansaama reaktio organisaatiossa, sitä seurannut muutosviestintä (sisältö, äänensävy, aikataulutus jne.) ja -ohjeistukset sekä uudenlaisen arjen vuorovaikutuskuviot aikaansaavat joko
- keskinäisen luottamuksen vahvistumista tai
- keskinäisen luottamuksen rapautumista.
En ole omissa keskusteluissani törmännyt vielä yhteenkään koronan aiheuttamaan tilanteeseen, josta puhuttaisiin neutraalisti. Puheen tasolla siis toimintaa joko kiitellään tai ruoskitaan.
Johtaminen on vuorovaikutusta – kirjallista, digitaalista, kasvokkaista – ja myös luottamus rakennetaan sen kautta. Poikkeustilanteissa vuorovaikutus korostuu haastaen johtajuuden ja luottamuksen – selviämmekö tästä yhdessä vai jäänkö haastavan tilanteen kanssa yksin? Parhaimmillaan luottamus säilyy ja toimii suojakilpenä poikkeustilanteen lieveilmiöitä vastaan. Pahimmillaan luottamus rapautuu ja nakertuu kuin virus olisi termiitin lailla sitä sisältä käsin hapertamassa.
Jotta tästä havainto- ja ajatusvirrasta syntyisi agenssimaisesti jotain konkreettista, kannustan sinua miettimään vastaustasi muutamiin avainkysymyksiin:
- Miten minä voin osaltani toimia luottamusta vahvistavasti?
- Mitä minä tarvitsen muilta kyetäkseni luottamaan?
Kun olet miettinyt, toimi päätelmiesi mukaisesti. Sinäkin voi omilla toimillasi rakentaa luottamusta ja uskoa paremmasta huomisesta niin työssä kuin työn ulkopuolella.
Photo by 55Laney69 on IM Creator
Kirjoittaja
Paula Enström
Kirjoittaja rakastaa kouluratsastusta, on selvinnyt hengissä maratonilta ja uskoo konkretian voimaan kaikessa. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Agenssin palvelu
Itsensä ja muiden johtamisen kehittäminen
Parempaa tiimien toimivuutta ja yhteistyötä
Suunnitteletteko tulevaisuutta vai ensi vuotta?
— Tunnistatko yhden vuosisuunnittelun sudenkuopista eli ylipriorisoinnin? Yleisnäkymä on, että jokainen hanke on strateginen. Jokainen kehitysprojekti kriittinen. Jokainen yksikkö pitää omia tavoitteitaan välttämättöminä. Oma kokemukseni näistä hetkistä on, että lopputuloksena organisaation huomio hajaantuu.
Kun kaikki on tärkeää, mikään ei enää ole tärkeää.
Miksi jokainen muutos alkaa EI:stä ja miten johtaa vastustusta?
— Organisaatioissa puhutaan toistuvasti muutoksesta ja muutoskyvykkyydestä, mutta paljon vähemmän siitä, miten muutos tuntuu. Silti juuri tunteet ratkaisevat, miten muutos lopulta onnistuu. Jokainen muutos alkaa samasta paikasta: EI:stä. Ensimmäinen reaktio on lähes aina torjunta ja vastustus. Silloinkin, kun muutos on järkevä, tarpeellinen ja jopa toivottu. Mitä enemmän annettuna muutos tulee, sitä enemmän se herättää vastustusta.
Mikä minua väsyttää?
— Pakko myöntää, olen usein tosi väsynyt. Tokikin tiedän tähän ikään ehtineenä, että vaativa työ, yrittäjän arki ja pimeä syksy vaikuttavat siihen, miten voin ja jaksan. Aika ajoin koitan tarttua tähän aikuisten oikeasti ja keksiä tapoja olla jaksavampi ja virkeämpi, mutta kohta huomaan taas olevani samassa jamassa - minua väsyttää.