Oletko sinä oman työurasi ohjaksissa?

Mikä saa meidät pysymään, mikä lähtemään? Onko unelmille sijaa hektisessä työelämässä? Mikä meitä motivoi pohjimmiltaan? Minkälaista työelämää haluamme Agenssissa olla rakentamassa yhdessä asiakkaidemme kanssa?

Tätä kysymystä olen pohtinut jo pitkään ja vuoden 2022 elokuussa Roomassa pelatut vesipallon Euroopan mestaruuskisat (Masters) sysäsivät mietinnän tahdin ihan uudelle tasolle.

Mutta mennäänpä aluksi hieman taaksepäin ajassa, jotta pääsette mukaan ajatukseni kehittymisen matkalle.

Olen rakennusalan diplomi-insinööri ja työskennellyt erilaisissa rakennusalan johtotehtävissä lähes 20 vuotta. Viimeisimpinä tehtävinäni oli globaalin ympäristöalan Suomen yrityksen maajohtajana toimiminen, ja kyseisen organisaation sulauduttua suurempaan globaaliin konsulttiyritykseen, sektorijohtajana ja johtoryhmän jäsenenä työskentely.

Moni on kysynyt minulta, miksi luovuit paikasta mukavien kollegoiden ja mahtavien johdettavien parissa?

Lyhyttä vastausta kysymykseen ei minulla ole, mutta jos sellaista yrittäisin antaa, se olisi varmaankin seuraavanlainen: ”Jotta voin aidosti oppia jotain uutta, pitää olla valmis rikkomaan vanhaa.”

Olen pitkään pyöritellyt ajatusta, ”jos johtaminen laitettaisiin Suomessa kuntoon, maahamme saataisiin huomattavasti vanhan Kiky-sopimuksen tavoitteena ollutta työn kannattavuuden parantamistavoitetta suurempi tuottavuusloikka”.

Tästä ja aiemmin mainitussa vesipallon Masters-kisoissa saadusta urheiluvalmennuksen onnistumisesta virisi ajatus ihmisten valmentamisesta ja työelämän parantamisesta johtajuutta vahvistamalla.

Minulla on vahva usko nuoriimme, tulevaisuuden johtajiin ja siihen, että heillä on vuorovaikutuksellisen johtamisen työkalut käsissään. Uskon myös siihen, että vaikuttavaa johtajuutta on mahdollista oppia ja vahvistaa myös kokeneempien johtajien osalta.

Kävin pari vuotta sitten automatkan aikana mielenkiintoisen keskustelun ystäväni kanssa. Hän oli tehnyt loikan hyvin palkatusta ammatista toiseen, kutsumuksensa mukaiseen ammattiin. Loikka oli todella suuri niin taloudellisesti kuin ammatillisesti. Sivusta tätä muutosmatkaa seuranneena voin todeta, että alku oli haastava, mutta usko omaan tekemiseen on koko ajan ollut kova ja nyt ystäväni on työllistänyt itsensä unelma-ammattinsa kautta.

Asia, joka minulle tuosta muutaman vuoden takaisesta keskustelusta jäi isosti mieleen, oli ystäväni käyttämä ”kultainen häkki” -termi. Oikeastaan tuosta keskustelusta lähtien olen miettinyt omia työurani motiiveja ja otsikon mukaista kysymystä siitä, olenko oman työurani ohjaksissa.

Miksi olemme taipuvaisia ajattelemaan, että muutos on uhka? Miksi pelkäämme niin kovasti epäonnistumista?

Oman työuran ohjaksissa olosta paremmin kertovia kysymyksiä ovat: Mitä ei tapahdu, jos en tee muutosta? Mikä pidättelee minua tavoittelemasta unelmiani?

Unelmani on kasvaa ja kehittyä hyväksi yritysjohdon valmentajaksi. Tuota unelmaa tavoittelen nyt täysillä. Ja kysymykseen: ”Mitä itse neuvoisit, jos joku kysyisi neuvoa samassa tilanteessa?” vastaisin samalla tavalla, kuin mihin tämän blogin lopetan:

Ollaan yhteyksissä! Autan Sinua kysymään oman työurasi kannalta oikeita kysymyksiä!

Photo by Randalyn Hill on Unsplash