Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi

Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.
Toisinaan pohdintani myös keskeytyy, kun on ryhdyttävä johonkin muuhun. Näin asian miettiminen alkaa tuntua vaikealta ja vastenmieliseltä, kun käyn samat ajatuspolut ja umpikujat läpi yhä uudelleen. Mikä neuvoksi?
Usein näihin ratkaisemattomiin tilanteisiin liittyy painavia tunteita: riittämättömyyttä, ahdistusta ja neuvottomuutta. Niinpä apua haetaan läheisiltä, jotka yrittävät helpottaa tunnekuormaa, niin kuin läheisten rooliin kuuluukin. Se voi olla arvokasta, mutta ei välttämättä ratkaise itse asiaa. Ja toisaalta neuvoja tai näkemyksiä voi joskus olla vaikea ottaa vastaan lähellä olevalta.
Olen huomannut, että yksi tilannetta helpottava väline on ”peili. Ulkopuolinen ja luotettava ihminen, jolle tilanteesta voi puhua ja joka osaa kysyä oleellisia kysymyksiä. Näin aukeaa uusia näkökulmia, joiden kautta voidaan arvioida asian eri puolia. Myös ratkaisun seurausten miettiminen tulevaisuudesta katsoen, sen asettaminen mittasuhteisiin ja sen arvottaminen omien tavoitteiden ja arvojen kautta voivat sytyttää jopa hetkessä oivalluksia, jotka avaavat solmuja ja umpikujia.
Mitä enemmän elämänkokemusta minulle kertyy, sitä enemmän uskon intuitioon eli järjen, tunteen ja tiedostamattoman minäni yhdistettyyn viisauteen, joka voi tietää hyvän ratkaisun jo ennen kuin se on noussut tietoiseen mieleeni. Näkökulmien avaamisessa ja ratkaisujen arvioimisessa on osaltaan kyse intuition käyttämisestä hyvän ratkaisun valitsemiseksi.
Kyse on myös tunteista - miltä valittava ratkaisu tuntuu? Millaiset tunteet ovat tässä yhteydessä hyviä tai hyväksyttäviä? Saako pelottaa? Saako tuntua epävarmalta? Saako tehdä ratkaisuja pelkällä järjellä? Näitä pitää jokaisen itse punnita. Tärkeintä lienee rehellisyys itselle. Ratkaisuun liittyviä tunteitakin voi miettiä tulevaisuutta vasten, suhteessa omiin tavoitteisiin ja arvoihin.
Varmaa kuitenkin on, että kukaan muu ei voi tietää sinua paremmin, mikä sinulle on oikea ratkaisu.
Photo by David Becker on Unsplash
Kirjoittaja

Maija Seppo
Kirjoittaja kulkee mielellään metsissä, soittaa kaksirivistä haitaria ja on loputtoman kiinnostunut erilaisista ryhmäilmiöistä. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Mitä tehdä ennen kuin on kutsuttava ulkopuolinen sovittelija?
— Agenssin Maarit on yhdeltä ammatiltaan työyhteisösovittelija (kiitos Oulun yliopisto erinomaisesta ja käytännössä toimivaksi havaitusta koulutuksesta!) Tässä kirjoituksessaan Maarit antaa vinkkejä, miten työelämän vuorovaikutustilanteita voi saada avoimemmiksi, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan.
Mitä asiakkaamme meistä sanovat?
— Ilahduttava palaute kääntyy lupaukseksi mahdollistaa ilo, luovuus ja ihmisten välinen yhteistyö työelämässä jatkossakin.
Keisarin uudet vaatteet – millainen peili sinä olet työkavereillesi?
— Tunnet ehkä tarinan keisarista, jota vaatturit huijaavat ajatuksella, että hänen uusien vaatteidensa kangas on näkyvä vain älymystölle. Vaikka keisari ei edes itse näe kudottua kangasta, muut hänen ympärillään tarjoavat toivotun peilikuvan ihastellen sitä vuolaasti (vaikkeivät hekään sitä näe). Tähän ympäriltä tarjottuun peiliin luottaen keisari uskoo olevansa lopulta puettu isolla rahalla ja kalleimmalla kullalla ostettuun hienoimmasta silkistä kudottuun kankaaseen. Miten ihmeessä tämä hassu satu liittyy työelämään ja työyhteisössä toimimiseen? Työtoveruuteen?