Aika hypätä?
Niin työssä kuin elämässä ylipäänsä olemme usein hyppäämisen äärellä. Uusien työtehtävien haltuun otto tai uudessa työssä aloittaminen, hyppääminen työelämästä vaikka eläkkeelle tai palkkasuhteesta yrittäjäksi. Perheen perustaminen, asunnon hankinta, parisuhde, ulkomaille muutto. Hyppyjä kaikki.
Surffaillessani eilen sosiaalisen median uumenissa satuin näkemään videon, jossa nainen valmistautui elämänsä ensimmäiseen laskuvarjohyppyyn. Kuten arvata saattaa tuossa vaiheessa hermostuminen näkyi jo kävelytyylistä, kun hän tutki karttaa siitä, mihin huiman ilmalennon päätteeksi olisi tarkoitus laskeutua.
Sitten oltiinkin jo koneessa, jossa varovainen hivuttautuminen kohti koneenovea alkoi konkretisoida unelman toteutumista: kohta seuraavaa tunnetta lentämisestä, varjon aukeamista ja sen varaan heittäytymistä ja ilmalentoa aina maahan saakka. Sitä ennen olisi kuitenkin määrätietoisesti hivuttauduttava koneen jalaksen päälle ja irrotettava ote. Kohdattava hetki, jonka jälkeen ei ole paluuta.
Rohkeaa, koska pelottavaa.
Ilme ja upea tuuletus laskeutumisen jälkeen hyppääjän kasvoilla kertoivat kaiken. Kasvoilta paistoivat niin onnistumisen ilo, ylpeys itsensä ylittämisestä ja rohkeudesta, kuin se täyttymyksen tunne, että on tehnyt haasteesta ja unelmasta totta.
Niin työssä kuin elämässä ylipäänsä olemme usein hyppäämisen äärellä. Uusien työtehtävien haltuun otto tai uudessa työssä aloittaminen, hyppääminen työelämästä vaikka eläkkeelle tai palkkasuhteesta yrittäjäksi. Perheen perustaminen, asunnon hankinta, parisuhde, ulkomaille muutto. Hyppyjä kaikki.
Uskallanko, osaanko, selviänkö, pärjäänkö? Voi sattua ja tapahtua kaikenlaista. Olisi niin paljon helpompaa jatkaa tätä tuttua ja turvallista, vaikkakin ehkä vähän epätyydyttävää tilannetta. Mutta toisaalta, mitä jään paitsi, jos en hyppää?
Jos haluat muutoksen, on sinun hypättävä. Siksi ehdotankin, että voisitko kuitenkin oman elämäsi lentokoneen aukolla miettiä sitä, että tästä olen haaveillut, tämä on unelmani ja tätä olen harjoitellut?
Uskallan väittää, että omalta epämukavuusalueelta rohkeasti poistuminen, riskin ottaminen ja kokeileminen, johtaa useimmiten hyvään. Kun olet haaveillut, harkinnut, suunnitellut, kuivaharjoitellut on jäljellä enää vain viimeisen ratkaisevan askeleen ottaminen: siispä hyppää!
Aurinkoa kesääsi!
Kirjoittaja aikoo hypätä pitkälle kesälomalle, syödä mansikoita, kokeilla suppaamista ja golfata. Samalla Agenssin blogi pitää kesätauon ja palaa eetteriin freesaantunein ajatuksin iltojen pimetessä.
Kirjoittaja
Irma Hyvönen
Kirjoittaja on Agenssin ex toimitusjohtaja, valmentaja ja kehittämiskonsultti, joka on siirtynyt jo urallaan eteenpäin. Irman vahvat kirjoitukset elävät edelleen.
Agenssin palvelu
Parempaa tiimien toimivuutta ja yhteistyötä
Miksi jokainen muutos alkaa EI:stä ja miten johtaa vastustusta?
— Organisaatioissa puhutaan toistuvasti muutoksesta ja muutoskyvykkyydestä, mutta paljon vähemmän siitä, miten muutos tuntuu. Silti juuri tunteet ratkaisevat, miten muutos lopulta onnistuu. Jokainen muutos alkaa samasta paikasta: EI:stä. Ensimmäinen reaktio on lähes aina torjunta ja vastustus. Silloinkin, kun muutos on järkevä, tarpeellinen ja jopa toivottu. Mitä enemmän annettuna muutos tulee, sitä enemmän se herättää vastustusta.
Mikä minua väsyttää?
— Pakko myöntää, olen usein tosi väsynyt. Tokikin tiedän tähän ikään ehtineenä, että vaativa työ, yrittäjän arki ja pimeä syksy vaikuttavat siihen, miten voin ja jaksan. Aika ajoin koitan tarttua tähän aikuisten oikeasti ja keksiä tapoja olla jaksavampi ja virkeämpi, mutta kohta huomaan taas olevani samassa jamassa - minua väsyttää.
Mitä tehdä ennen kuin on kutsuttava ulkopuolinen sovittelija?
— Agenssin Maarit on yhdeltä ammatiltaan työyhteisösovittelija (kiitos Oulun yliopisto erinomaisesta ja käytännössä toimivaksi havaitusta koulutuksesta!) Tässä kirjoituksessaan Maarit antaa vinkkejä, miten työelämän vuorovaikutustilanteita voi saada avoimemmiksi, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan.