Johtajan tärkein resurssi
Mikä on sinun mielestäsi johtajan tärkein resurssi? Jos minun itse pitää siihen yhdellä sanalla vastata, sanon: itsetuntemus. Jos kahdella, lisään edelliseen: uteliaisuus itseään kohtaan. Jos vielä saan lisätä sanoja: kyky pohtia omaa toimintaansa vuorovaikutustilanteissa ja sen toiminnan vaikutuksia (päivittäin).
Tällä viikolla on merkillisen paljon pyörinyt mielessä kysymys siitä, että mikä voisi olla johtajan tärkein resurssi. Edellisen kerran kirjoitin muutoksesta, mistä on kirjoitettu aika paljon, mutta johtajuuden pohtiminen kyllä vie voiton hyllymetrien määrässä, joten täytyy jälleen olla kriittinen omien ajatustensa suhteen asiassa. Mutta ehkäpä jotain uutta syntyy, kun rohkenen ajatella ääneen.
Pohdinnan sysäsi liikkeelle arkinen työ, kuinkas muutenkaan.
Mikä on sinun mielestäsi johtajan tärkein resurssi?
Jos minun itse pitää siihen yhdellä sanalla vastata, sanon: itsetuntemus. Jos kahdella, lisään edelliseen: uteliaisuus itseään kohtaan. Jos vielä saan lisätä sanoja: kyky pohtia omaa toimintaansa vuorovaikutustilanteissa ja sen toiminnan vaikutuksia (päivittäin).
Itsetuntemus johtajan tärkeimpänä resurssina on tietynlainen itsestään selvyys. Siispä te kaikki, jotka olette hyviä itsenne tuntijoita voitte lopettaa lukemisen tähän.
Paradoksi on se, että tosiasiassa luulen, että lukemisen lopettivat ennemmin ne, jotka eivät tunne itseään ja sinä, joka edelleen yrität selvittää millaista tolkkua kirjoituksessani on tulossa, tunnet itsesi verrattain hyvin. Lienet myös utelias itseäsi kohtaan eli valmis oppimaan ja kehittymään, sillä kuka tietää, voihan tästä blogista, vaikka jäädä joku pidempiaikainen oivallus, joka lisää sinun itsetuntemustasi.
Mutta siis itsetuntemus, hmmm. Miten sitä voisi tässä työpöydän ääressä itsekseen testata? Ei nyt juuri tule mieleen. Sen sijaan mieleen nousee menneistä kokemuksista seuraavia esimerkkejä päinvastaisesta:
Tilanne 1: Johtaja on kertonut, että hän on kokenut tekijä, ja sietää painetta hyvin. Suora leikkaus: järjestelmät nurin, asiakkaat soittavat luuri punaisena ja johtaja pitää siirtää omaan huoneeseensa rauhoittumaan, koska hän kulkee ympäri käytäviä huutamassa sitä itseään ja levittämässä paniikkia, sillä aikaa, kun asiakasneuvojat rauhoittelevat asiakkaita ja IT-osasto hiki hatussa nostaa järjestelmiä toimintaan.
Toinen esimerkki: Johtaja on toiminut jatkuvasti kasvaneen yrityksen luotsaajana, monen voitollisen toimintavuoden jälkeen yritys joutuu vaikeuksiin toimintaympäristön muuttuessa äkillisesti, vanhat keinot eivät pure. Johtaja ei kulje enää käytävillä, vaan erakoituu, istuu kulmahuoneessa ja on lakannut kommunikoimasta henkilöstön kanssa. Yrityksen negatiivinen kierre syvenee.
Ja kolmas: Johtaja huutaa aamupalaverissa, sillä nyt hitto vieköön tarvitaan lisää myyntiä! Aamupalaverin jälkeen hän kulkee yrityksessä muina miehinä, ja miettii itsekseen oman adrenaliinin suhistessa edelleen korvissa, että ”miks tää jengin on näin lamaantunut?”.
Ja ei, en ole keksinyt näitä esimerkkejä, nämä ovat ihan elävästä elämästä, eikä vastaavista ikävä kyllä ole pulaa. Jos et tunne itseäsi, niin hyvässä kuin huonossa, et voi johtaa itseäsi tai muita, kuin harhaan.
Itsetuntemuksen kehittäminen vaatii kyllä pokkaa ja vaivan näköä. Pitää kyetä olemaan rehellinen itselleen, uskaltaa kysyä palautetta, myöntää virheensä, pyytää anteeksi, hyväksyä epätäydellisyytensä ja mitä nyt vielä. Eikä vain silloin tällöin, vaan joka päivä. Se on sitä pientä arkipäivän työtä, vaikka kotimatkalla, jossa pysähtyy miettimään päivän tapahtumia, ja omaa toimintaansa niissä. Se on sitä, että oikeasti tajuaa syvällisesti, että jos joku ei ymmärrä tai tee sitä mitä minä pyydän, minä olen se, jonka on katsottava asiassa peiliin, ennen kuin ehdotan sitä muille. Että pidän palautetta toiminnastani lahjana ja mahdollisuutena kehittyä, ja kohtelen palautteen antajaa sen mukaisesti. Ja että itse toimin oikein ja annan kaikkeni, jos vaadin sitä muilta.
Itsensä tunteva ihminen, johtaja tai ei, on turvassa itsessään ja luo turvaa ympärilleen. Ennen nukkumaan menoa tänään kannattaa katsoa Simon Sinekin esitys turvallisuutta luovasta johtajuudesta.
Miten turvassa sinun joukkosi ovat sinun johdollasi?
Kirjoittaja

Ilse Manner
Kirjoittaja rakastaa dokumentteja, pelkää hammaslääkäriä ja uskoo, että jos haluaa kehittää asioita, pitää kehittää ihmisiä. Niin kirjoitusvirheet kuin mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
PS. Ilse on jo siirtynyt urallaan eteenpäin, mutta vahvat kirjoitukset elävät edelleen.
Agenssin palvelu
Itsensä ja muiden johtamisen kehittäminen
Mitä tehdä ennen kuin on kutsuttava ulkopuolinen sovittelija?
— Agenssin Maarit on yhdeltä ammatiltaan työyhteisösovittelija (kiitos Oulun yliopisto erinomaisesta ja käytännössä toimivaksi havaitusta koulutuksesta!) Tässä kirjoituksessaan Maarit antaa vinkkejä, miten työelämän vuorovaikutustilanteita voi saada avoimemmiksi, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan.
Mitä asiakkaamme meistä sanovat?
— Ilahduttava palaute kääntyy lupaukseksi mahdollistaa ilo, luovuus ja ihmisten välinen yhteistyö työelämässä jatkossakin.
Keisarin uudet vaatteet – millainen peili sinä olet työkavereillesi?
— Tunnet ehkä tarinan keisarista, jota vaatturit huijaavat ajatuksella, että hänen uusien vaatteidensa kangas on näkyvä vain älymystölle. Vaikka keisari ei edes itse näe kudottua kangasta, muut hänen ympärillään tarjoavat toivotun peilikuvan ihastellen sitä vuolaasti (vaikkeivät hekään sitä näe). Tähän ympäriltä tarjottuun peiliin luottaen keisari uskoo olevansa lopulta puettu isolla rahalla ja kalleimmalla kullalla ostettuun hienoimmasta silkistä kudottuun kankaaseen. Miten ihmeessä tämä hassu satu liittyy työelämään ja työyhteisössä toimimiseen? Työtoveruuteen?