Jostain on aloitettava

Ensimmäinen askel. Ensimmäinen koulupäivä. Ensimmäinen työhakemus. Ensimmäinen työpaikka. Ensimmäinen ajotunti. Ensimmäinen kerta. Milloin olet viimeksi tehnyt jotain aivan ensimmäistä kertaa, ja kokenut sen kutkuttavan epävarmuuden ja vakaan aikomuksen suloisen yhdistelmän, joka niin moniin elämämme aloituksiin liittyy? Et tiedä tarkkaan mitä tapahtuu, kun johonkin ryhdyt mutta tiedät, että haluat siihen ryhtyä.

Minulle se on yksi varjeltavimmista asioista aikuiselämässä, tämä noviisiuden hyväksyminen ja aika ajoin sellaiseksi heittäytyminen. Uuteen ryhtymisen taito siitä huolimatta tai juuri sen takia, että edessä oleva on kovin epäselvää ja epävarmaa. Vanhojen tapojen ja totutun toistaminen, kun harvemmin vie meitä yksilöinä tai organisaatioina kohti parempaa ja menestyksekkäämpää tulevaisuutta. Jos tällainen on tavoitteenamme, niin meidän on suostuttava ”ekakertalaisiksi ” ja ryhdyttävä toimimaan.

Nykyisessä taloustilanteessa, jossa tulevaisuus näyttäytyy epäselvänä ja epävarmana, monet yritykset ja organisaatiot joutuvat miettimään, miten toimintaa luotsataan ja kuinka se järjestetään tulevaisuudessa. Aika usein on selvää, että toimintaa pitäisi kehittää tuottavammaksi ja kannattavammaksi. Yhtä usein käy kuitenkin niin, että toiminnan kehittäminen jää asioiden (numeroiden, organisaatiorakenteiden, tavoitteiden, yksiköiden, järjestelmien) muuttamisen tai vaihtamisen tasolle. Homma toimii ikään kuin ilmoittamalla uudesta asiain tilasta kaikilla organisaatiotasoilla olisikin muutos viety läpi, vaikka se on vasta alkuvihellys.

Tällainen ilmoittamistekniikka voisi toimia, jos työtä tekisivät koneet ja robotit, eivätkä ihmiset. Ihmisten toiminta ja siinä tapahtuvat muutokset työn tekemisen arjessa kuitenkin lopulta ratkaisevat sen, kehittyykö toiminta kannattavampaan ja tuottavampaan suuntaan eli onko haluttu muutos tosiasiallisesti tapahtunut. Nykypäivän nopeassa ja verkottuneessa maailmassamme, jossa vauhti pyrkii jatkuvasti kasvamaan, on myös vaikeaa pitää mielessä ja hyväksyä sitä, että muutos vaatii aina aikaa: sitä enemmän, mitä isommasta kokonaisuudesta on kyse.

Miksi tämä paasaus ensin ylevästi ihmislapsen noviisiudesta ja sitten liiketoiminnan kehittämisen realiteeteista? Koska niillä on ratkaiseva yhtymäkohta eli ihminen itse. Kaikki tuntemani toimitusjohtajat ovat ihmisiä, samoin kaikki keskijohdon ihmiset, projektipäälliköt, työntekijät ja yrittäjät. Itse asiassa koko liike-elämä ja julkinen sektori koostuu pääasiallisesti ihmisistä! Ymmärrät yskän. Sanon sen kuitenkin myös ääneen: valitessamme uuden yksilöinä, vapaaehtoisesti, olemme Cheekkiä lainatakseni liekeissä uudesta alustamme. Kohdatessamme organisaatiomuutoksesta kertovan sähköpostin tai saadessamme ilmoituksen yhteistoimintaneuvotteluista reagoimme hyvin eri tavalla. Miten ja koska pääsemme uudestaan ja takaisin liekkeihin, on hyvä kysymys. Johdon näkökulmasta ratkaisevan tärkeä kysymys.

On aloitettava jostain. Me voimme ja haluamme auttaa.

Tämä kirjoitus on Agenssin blogin ensimmäinen postaus, ja siten uuden alku tälle rakkaalle yritykselle, jossa olen töissä. Kiitos, jos luit tänne asti.