Opeteltaisiinko olemaan?
Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.
Sepä se. Nämä nuoret ovat monilta osin kovasti kuin yö ja päivä – toistensa vastakohtia. Silti, he ovat löytäneet tavan olla ja viihtyä toistensa seurassa. Rehellisesti myönnettäköön, ettei opettelu ihan kivutonta ole ollut ja matkan varrella on taidettu ottaa muutamat ihan fyysiset painitkin yhteisen olemisen linjaamiseksi. Lapsenomaisen reilusti ja suoraviivaisesti mutkat matkassa on kuitenkin saatu suoristettua.
Jäin miettimään, että tuota samaa ajatusta toivoisi käytettävän (ja osittain jopa edellytettävän) myös työyhteisöjen ja niissä tapahtuvan yhteistyön sekä vuorovaikutuksen kehittämisessä. Että siis opeteltais olemaan, vaikka kuinka oltaisiin erilaisia! Mitä jos luopuisimme siitä ajatuksesta, että meillä on pahimmillaan oikeutus toimia omilla, pinttyneillä tavoillamme muita huomioimatta ja odottaa vielä muiden hyväksyvän käytöksemme? Voisimmeko luopua itsekeskeisyydestä ja turvautumisesta selitykseen ”minä kun vain olen tällainen”? Ottaisimme vastuun itsestämme ja omista tekemisistämme suhteessa muihin ympärillämme.
Millainen työelämä meillä olisi, jos opettelisimme näkemään ympärillä olevissa ihmisissä sen hyvän, mitä he työyhteisöön tuovat sekä ammatillisesti että ihan tyyppeinä? Mitä jos jokainen keskittyisi ratkaisemaan ristiriidat toista osapuolta kunnioittavasti ja pyrkien yhteisen hyvän aikaansaamiseen? Mitä jos antautuisimme sietämään erilaisuutta ja monimuotoisuutta sekä aktiivisesti kääntämään se voimavaraksi?
Opeteltaisko jokainen olemaan? Ihan vaikka tästä päivästä lähtien.
Kirjoittaja
Paula Enström
Kirjoittaja rakastaa jalkapalloa, on selvinnyt hengissä maratonilta ja uskoo konkretian voimaan kaikessa. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Agenssin palvelu
Parempaa tiimien toimivuutta ja yhteistyötä
Mitä tehdä ennen kuin on kutsuttava ulkopuolinen sovittelija?
— Agenssin Maarit on yhdeltä ammatiltaan työyhteisösovittelija (kiitos Oulun yliopisto erinomaisesta ja käytännössä toimivaksi havaitusta koulutuksesta!) Tässä kirjoituksessaan Maarit antaa vinkkejä, miten työelämän vuorovaikutustilanteita voi saada avoimemmiksi, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan.
Mitä asiakkaamme meistä sanovat?
— Ilahduttava palaute kääntyy lupaukseksi mahdollistaa ilo, luovuus ja ihmisten välinen yhteistyö työelämässä jatkossakin.
Keisarin uudet vaatteet – millainen peili sinä olet työkavereillesi?
— Tunnet ehkä tarinan keisarista, jota vaatturit huijaavat ajatuksella, että hänen uusien vaatteidensa kangas on näkyvä vain älymystölle. Vaikka keisari ei edes itse näe kudottua kangasta, muut hänen ympärillään tarjoavat toivotun peilikuvan ihastellen sitä vuolaasti (vaikkeivät hekään sitä näe). Tähän ympäriltä tarjottuun peiliin luottaen keisari uskoo olevansa lopulta puettu isolla rahalla ja kalleimmalla kullalla ostettuun hienoimmasta silkistä kudottuun kankaaseen. Miten ihmeessä tämä hassu satu liittyy työelämään ja työyhteisössä toimimiseen? Työtoveruuteen?