HR on kuollut. Kauan eläköön HR!

HR on kuulemma kuollut. Sellaiseen sanomaan olen törmännyt joidenkin ahkerien bloggaajien ja aktiivisten LinkedIn-kirjoittajien tuotoksissa. Uskottava se kai sitten on, kun kirjoittajat ovat itse HR-ihmisiä, joiden pitäisi tietää asianlaita. Vai onko sittenkään?

Heräsin oivallukseen, että en ole kuullut talouspäälliköiden julistavan taloushallinnon olevan kuollut, viestintäjohtajien intoilevan viestinnän kuoppaamisesta tai IT-eksperttien kailottavan tietohallinnon maahanpanijaisista. Roboteista, digistä ja muista megatrendeistä sekä niiden vaikutuksista omaan alaan puhuvat kaikki maailman muuttuessa. Hautajaisia en ole kuitenkaan kuullut muiden suunnittelevan.

Mitä ihmettä?

Niin. HR (Human Resources) käsitteenä on kyllä kankea ja jokseenkin vanhanaikainen. Työntekijät eivät ole etäisiä resursseja, joita siirrellään ja hallitaan. Työntekijät ovat ihmisiä isolla i:llä tunteineen ja kaikkineen. Näin ollen HR-toimintojen uudet määritelmät Culture & People, People Operations ja mitä kaikkia nimiä rakkaalla lapsella onkaan, ovat parempia ja kuvaavampia – vaihdetaan vaan HR terminä niihin!

Vai tarkoittaako tämä myös sitä, että HR:lle on järjestettävä ne hautajaiset? Sitä, että HR toimintona ja asiantuntemusalueena olisi kitumassa ja käymässä tarpeettomaksi? Sellaisen vaikutelman kun näitä otsikoita lukiessa myös voi saada. (Kirjoitusten tarkempi läpikäynti usein paljastaa, että lopulta niiden sanomassa onkin kyse juuri semantiikasta ja sanoista – HR-toiminnan uudelleen nimeämisestä. Silti niille, jotka eivät sukella otsikkoa syvemmälle, kirkuva otsikko jää elämään: HR on kuollut! Joku sen otsikon sanoman ostaa ja siihen uskoo.)

Tässä aallokossa jäin pohtimaan, missä on meidän HR-ihmisten ammattiylpeys? Mistä syistä meillä käy edes mielessä julistaa, että HR on kuollut? Provokaationa, vitsinä? Se tässä huolestuttaa, ettei vain toistettuna alkaisi kuulostamaan todelta.

Ammatti-identiteettimme lähihistoriassa olemme yrittäneet olla viileitä numeroihmisiä (muistatte varmaan htp:n), jotta johto ymmärtäisi ja arvostaisi meitä. Olemme myös yrittäneet olla liiketoiminnan kehittäjiä ja kovia bisnesihmisiä. Ehkä olemme yrittäneet olla jotain muutakin. Onko silloin vaarana, että päätehtävämme unohtuu ja jää tuon muun jalkoihin? Tarvitsemme toki numeroita, ymmärrystä liiketoiminnasta ja busineksen hengestä, mutta ennen kaikkea tehtävämme on ymmärtää ihmisen käyttäytymistä organisaatioiden elämässä ja yhdistää se palvelemaan asetettuja tavoitteita.

Voisiko nyt olla vahvan ammatti-identiteetin aika? Aika arvostaa omaa osaamistamme ja rooliamme organisaatioissa? Olla ihmisten käyttäytymisen, ryhmädynamiikan, osallistamisen, oppimisen, organisaatiokulttuurin ja määritettyjen henkilöstöhallinnollisten tehtävien superasiantuntijoita. Osaajia, jotka omalta osaltaan auttavat liiketoimintaa menestymään ihmisten kanssa ja kautta. Tämä sisältää peiliin katsomista ja toisaalta sen ymmärtämistä, että ei kenestä tahansa ole hyväksi HR-ihmiseksi sen enempää kuin talousihmiseksi, taksikuskiksi tai opettajaksikaan!

Olisiko siis aika julistaa, että HR on uudistuneena voimissaan eikä suinkaan kuolemassa?

Verkottukaamme myös rinta rottingilla talouden, viestinnän, markkinoinnin, it:n ja myynnin osaajien kanssa – näin rakennamme itsellemme kokonaiskuvan organisaatiomme toiminnasta ja saamme ympärillemme osaamistamme täydentäviä kollegoita.

Älkäämme siis väljentykö harmaiksi yleisosaajiksi! Olkaamme ylpeästi rautaisia ihmisosaajia, jotka saavat liiketoiminnan kukoistamaan ja ihmiset voimaan hyvin työssään. Kaikki tämä on kovaa kamaa – työn maailmaan sovellettuna!

Eläköön HR! Eläköön Culture & People! Eläköön People Operations! Eläköön!

Photo by JORGE LOPEZ on Unsplash