Johtamisen paradoksit- miten niiden kanssa voi elää?

”Johtaminen on tavoitesuuntautunutta vuorovaikutteista sosiaalista toimintaa. Johtamisen avulla pyritään siihen, että joukko ihmisiä toimii paremmin ja tehokkaammin kuin ilman johtamista. Johtaminen on toimintaa, jossa on tarkoitus saada aikaan tuloksia ihmisten avulla ja ihmisten kanssa. Johtaminen tapahtuu siis aina ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.”

Näin kertoo meille Wikipedia sanasta johtaminen. Kuka tuon määritelmän sinne on kirjannutkaan, hyvin on kirjannut!

Johtamista ei voi tapahtua tyhjiössä tai yksinäisyydessä ilman toista ihmistä – tarvitaan aina johtaja ja johdettava. Heillä molemmilla on vastuu siitä, että johtaminen toimii. Johtajan vastuu on hänen valta-asemansa vuoksi suurempi, mutta ei johdettava ole johtamisen onnistumisessa vastuuton. Molempien huulilla tulisi olla kysymys, miten voi omalla toiminnallaan saada toisen osapuolen loistamaan? Mitä tarkemmin kummankin odotukset, tehtävät ja vastuut on auki juteltu ja ymmärretty, sitä sujuvammin keskinäinen työnteko, vuorovaikutus ja myös johtaminen toimivat.

Siispä keskustelkaa johtamisesta! Keskustelkaa esimerkiksi siitä, kuinka johtaminen onkaan tasapainoilua erilaisten asioiden äärellä. Välillä on oikein ja hyvä toimia yhdellä tavalla ja toisessa tilanteessa taas ihan toisin. On toimittava isossa kuvassa johdonmukaisesti, mutta kuitenkin aina kulloinenkin tilanne ja ihminen huomioiden. Haastavaa? Kyllä. Mahdotonta? Ei.

Tässä muutama esimerkki johtamisen paradokseista, joiden kanssa jokainen johtamistehtävässä oleva tasapainoilee ihan koko ajan.

• Ole lähellä ja pidä etäisyyttä
• Johda toimintaa ja pysy taustalla.
• Luota ihmisiin ja seuraa mitä tapahtuu.
• Ole kärsivällinen ja määrätietoinen.
• Ole näkijä ja tekijä.
• Pyri yksimielisyyteen ja tee itsenäisiä päätöksiä.
• Toimi ja reflektoi.
• Ole nöyrä ja itsevarma.
• Pidä huoli tehokkuudesta ja hyvinvoinnista.
• Ylläpidä vakautta ja uudista toimintaa.

Kuulostaako tutulta? Hämmentääkö? Johtamisen paradoksit alleviivaavat sitä, että ei ole olemassa yhtä johtamisen tapaa, joka sopii kaikkiin tilanteisiin ja aina. Johtajan kyvykkyyttä on se, että hän kykenee huomioimaan johtamisteoissaan ajan, paikan, tilanteen, käsiteltävän asian ja tietysti ne ihmiset, joita hän johtaa. Oman johtajuuden löytämisessä kysymys ei siis ole valinnasta ”joko tai” vaan ”sekä että” ja herkkyydestä toimia kulloisenkin tilanteen edellyttämällä tavalla.

Mutta hei, kussakin hetkessä oikean johtamistavan valitseminen on helpompaa, kun tuntee itsensä ja johdettavansa. Ja lisähelpotusta on luvassa, jos yhteistä johtajuuskeskustelua on maltettu kaiken kiireen keskellä käydä. Myös oman johtajuuden äärelle pysähtyminen ja sen reflektointi vertaisten tai vaikkapa ammatticoachin kanssa kannattaa. Yhdessä muiden kanssa keskustellen löytyvät varmasti hyvät arjessa toimivat vastaukset muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

• Milloin on hyvä olla lähellä ja milloin on parempi pitää etäisyyttä?
• Milloin on suotavaa johtaa edestä ja milloin on syytä maastoutua tapettiin?
• Milloin käsken ja milloin valmennan?
• Milloin unelmoin tulevaisuudesta ja milloin käärin hihat ja tartun lapioon?
• Ja niin edelleen - kampataan paradoksi kerrallaan.

Toivotan teille täten antoisia, mielenkiintoisia ja kiivaitakin keskusteluja johtamisen ja johtamisen paradoksien äärellä!

Photo by Luiza Sayfullina on Unsplash