Johtamisen paradoksit – tasapainoilua johtamisolosuhteiden ristipaineessa
Mitä on oikeanlainen ja hyvä johtaminen? Voiko sitä yksiselitteisesti määritellä, kun odotukset, olosuhteet, käsiteltävät asiat ja johdettavat ihmiset vaikuttavat johtamistapaan? Miten johtaja pystyy tolkkupäisesti luovimaan ja toimimaan niin, että kaikki (omistajat, asiakkaat, yhteistyökumppanit, henkilöstö ja keitä heitä nyt onkaan) ovat johtamistekoihin tyytyväisiä?
Jos johtajana haluaa onnistua, on ratkaistavia kysymyksiä johtamistyylistä lukemattomia. Ja useat niistä ovat täysin päinvastaisia ja ristiriitaisiakin, siis paradokseja. Tässä niistä muutamia:
- Milloin on hyvä pitää ohjat omissa käsissä ja milloin on parempi vain antaa asioiden tapahtua?
- Milloin käsken ja milloin valmennan?
- Milloin on hyvä toimia ja milloin on syytä pysähtyä reflektoimaan omaa toimintaa?
- Milloin on syytä olla nöyrä ja milloin uskoa itseensä järkkymättömästi?
- Milloin tärkeintä on huolehtia omasta ja muiden hyvinvoinnista ja milloin tehokkuus on ykkösprioriteetti?
- Milloin ylläpidän vakautta vai onko syytä uudistaa toimintaa rajustikin?
Miten johtajana voin tietää, mikä tapa toimia on kulloinkin järkevää valita? Kokemus varmasti auttaa. Johtamisopinnoistakin on hyötyä – ne antavat teoreettista ymmärrystä johtamisesta. Keskustelu kollegoiden kanssa antaa hyödyllistä vertaistukea ja luo mahdollisuuden oppi toisilta ja jakaa parhaita käytäntöjä johtamisesta erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa.
Koska johtaminen on myös vuorovaikutusta johtajan ja johdettavien välillä, johtamisessa onnistuminen ja oikean johtamistavan valinta on kiinni näistä molemmista osapuolista. Ovatko roolimme ja tehtävämme johtajana ja johdettavina selkeät itselle ja toiselle? Mitä odotuksia johdettavalla on johtajalle ja toisinpäin? Miten me selviämme hyvässä vuorovaikutuksessa ja yhteistyöllä kulloisestakin johtamistilanteesta? Mikä johtamistapa on syytä erilaisissa tilanteissa valita, jotta molemmat onnistuisimme ja saisimme toisen osapuolen loistamaan?
Sen lisäksi, että johtajana minulle kertyy johtamisesta koko ajan omakohtaista kokemusta, kouluttaudun ja haen vertaistukea, lienee tärkeää keskustella johtamisesta myös johdettavien kanssa – miten me yhdessä onnistuisimme? Oletteko te tällaista keskustelua käyneet? Olisiko sille nyt hyvä aika? Olisiko mahdollista selättää johtamisen paradoksit yhdessä?
Photo by Raimond Klavins on Unsplash
Kirjoittaja
Tarja Pudas-Jounila
Kirjoittaja lukee, laulaa ja maalaa intohimoisesti ja uskoo joukkojen ja osallistumisen voimaan. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Agenssin palvelu
Itsensä ja muiden johtamisen kehittäminen
Mitä tehdä ennen kuin on kutsuttava ulkopuolinen sovittelija?
— Agenssin Maarit on yhdeltä ammatiltaan työyhteisösovittelija (kiitos Oulun yliopisto erinomaisesta ja käytännössä toimivaksi havaitusta koulutuksesta!) Tässä kirjoituksessaan Maarit antaa vinkkejä, miten työelämän vuorovaikutustilanteita voi saada avoimemmiksi, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan.
Mitä asiakkaamme meistä sanovat?
— Ilahduttava palaute kääntyy lupaukseksi mahdollistaa ilo, luovuus ja ihmisten välinen yhteistyö työelämässä jatkossakin.
Keisarin uudet vaatteet – millainen peili sinä olet työkavereillesi?
— Tunnet ehkä tarinan keisarista, jota vaatturit huijaavat ajatuksella, että hänen uusien vaatteidensa kangas on näkyvä vain älymystölle. Vaikka keisari ei edes itse näe kudottua kangasta, muut hänen ympärillään tarjoavat toivotun peilikuvan ihastellen sitä vuolaasti (vaikkeivät hekään sitä näe). Tähän ympäriltä tarjottuun peiliin luottaen keisari uskoo olevansa lopulta puettu isolla rahalla ja kalleimmalla kullalla ostettuun hienoimmasta silkistä kudottuun kankaaseen. Miten ihmeessä tämä hassu satu liittyy työelämään ja työyhteisössä toimimiseen? Työtoveruuteen?