Kehityskeskustelut: ikimuistoista vai ihan sama?

14.1.2015
Ilse Manner

On taas se aika vuodesta, kun lähes joka organisaatiossa valmistaudutaan kevään kehitys-, tulos- ja/tai tavoitekeskustelukierrokselle. Niinpä ohjaannuin muistelemaan omia kokemuksiani vuosien varrelta.

Mieleenpainuvin kehityskeskustelukokemukseni on ensimmäisestä työpaikastani TKK:n (nykyinen Aalto yliopisto) Tuotantotalouden osastolta. Olin vastavalmistunut, ensimmäisessä työpaikassani intopiukeana juuri aloittanut keltanokka. Minulla oli hyvin vähän käsitystä työmaailman realiteeteista mutta sitäkin enemmän intoa, kunnianhimoa ja jopa naiivia tahtoa jättää kädenjälkeni maailman työni kautta.

Kehityskeskustelun konsepti minulla oli hähmyisesti hallussa. Olin kuitenkin tarmokkaasti ja juhlallisesti valmistautunut tulevaan keskusteluun pohtimalla omaa osaamistani, kehittymishalujani ja niin edelleen. Peruskauraa. Tuolloinen rakas esimieheni (joka nykyäänkin kuuluu maailmassani sarjaan ”maailman-tervejärkisin-ja-top5-viisain-johtaja”) veti kuitenkin maton valmistautumiseni alta ensimmäisellä kysymyksellään. Hän halusi keskustella kanssani aiheesta: mitä työtä haluaisit tehdä, jos raha tai muu maallinen ei sinua rajoittaisi, mistä haaveilet?

En tähän päivään mennessä muista kävimmekö keskustelussa läpi tämän aiheen lisäksi joitain muita asioita tai täytimmekö jotain lomaketta. Esimieheni esittämä kysymys oli niin täysin odottamaton ja samalla niin hurjan mielenkiintoinen, että se on pyyhkinyt kaiken muun tuosta tilanteesta muististani pois.

Paitsi vastaukseni ja sen mihin sen kautta pääsimme. Hetken kysymystä pohdittuani tulin siihen lopputulemaan ja samaa mieltä olen edelleen, että mikäli kaikki olisi mahdollista haluaisin kaivaa esiin täydellisen dinosauruksen luurangon. En kylläkään jaksaisi etsiä sitä itse, mutta jos joku ystävällismielinen tämän tyyppisestä etsintäoperaatiosta motivoituva sen ystävällisesti tekisi puolestani voisin viettää loputtomia tunteja paahtavassa auringonpaisteessa, khakihousuissa, olkihatussa ja ohuenohuessa valkoisessa puvillapaidassa rapsuttamassa tätä historiallista aarretta esiin lapioin, taltoin ja sudein asianmukaisesti varustautuneena.

Tähän mielikuvaan sukelsimme esimieheni kanssa todella. Keskustelumme kautta tilanteesta syntyi itselleni todella elävä ja todellinen kokemus. Tuntui käsittämättömän ihanalta, että joku oli kiinnostunut juuri minun unelmistani, ja oli täydellisen valmis hyväksymään esittämäni ajatuksen ihan juuri sellaisena kuin sen halusin kertoa. Ja että hän kyseli vielä lisää ja pakotti minut jalostamaan mielikuvaani.

Juurtajaksain tehdyn unelmoinnin jälkeen esimieheni siirsi keskustelumme sujuvasti siihen, millaisia ominaisuuksia esittelemäni unelmatyö edellyttäisi ja millainen oma osaamiseni tällä hetkellä on suhteessa niihin. Porisimme hyvän tovin myös siitä, miten nämä osaamiset hyödyttäisivät onnistumistani nykyisessä työtehtävässäni. Muistan, kuinka kepeää, helppoa ja täydellisesti järkeenkäypää keskustelu oli ja kuinka helppoa tuota reflektiota olikaan tehdä. Minä tulin totaalisesti kuulluksi ja nähdyksi, ja vieläpä kunnioittamani ihmisen arvostavin ja kiinnostuinein silmin.

Valitettavan usein kehityskeskusteluista podetaan kovasti tuskaa, ne ovat pakollinen paha, eikä kukaan ole oikein selvillä, mitä konkreettista hyötyä niistä voisi olla. Oman ikimuistoisen ja vaikuttavan kokemukseni varjolla tohdin haastaa teidät miettimään, millaisen voiman unelmointi voi tuoda tuohon(kin) kohtaamiseen!

Aito ja avaramielinen kiinnostus työntekijän haaveita kohtaan ja sieltä ammennettuna sujuva siirtymä kehityskeskustelujen agendan teemoihin voisi olla kokeilemisen arvoista. Hiukan rohkeutta se kuitenkin vaatii. Mielessäsi on todennäköisesti jo vähintäänkin muutama syy miksei tämä onnistu. Itsekin keksin niitä hyvän listan. Ihan varmasti helpompaa ja vähemmän vaativaa on pitäytyä vanhassa, tutussa ja turvallisessa.

Mutta mitä jos epäilyksistäsi huolimatta uskaltautuisit kokeilemaan uutta lähestymistapaa? Voi käydä niin, että keskustelukumppanisi ei unohda kiinnostustasi koskaan. Tai ehkä sytytät uuden tai kadonneen liekin työntekijässäsi.

Antoisia kehityskeskusteluja!

Jos yrityksenne tarvitsee sparrausta hyvän kehityskeskustelurutiinin luomiseksi, kerro meille.

Kirjoittaja

Ilse Manner

Ilse Manner

Kirjoittaja rakastaa dokumentteja, pelkää hammaslääkäriä ja uskoo, että jos haluaa kehittää asioita, pitää kehittää ihmisiä. Niin kirjoitusvirheet kuin mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

PS. Ilse on jo siirtynyt urallaan eteenpäin, mutta vahvat kirjoitukset elävät edelleen.

Agenssin palvelu

Lisää aikaa ja fokusta HR:n kehittämiseen ja toimintoihin

Johtamisen paradoksit – tasapainoilua johtamisolosuhteiden ristipaineessa

Tarja Pudas-JounilaTarja Pudas-Jounila 4.5.2023 — Mitä on oikeanlainen ja hyvä johtaminen? Voiko sitä yksiselitteisesti määritellä, kun odotukset, olosuhteet, käsiteltävät asiat ja johdettavat ihmiset vaikuttavat johtamistapaan? Miten johtaja pystyy tolkkupäisesti luovimaan ja toimimaan niin, että kaikki (omistajat, asiakkaat, yhteistyökumppanit, henkilöstö ja keitä heitä nyt onkaan) ovat johtamistekoihin tyytyväisiä?

Mikä ihmeen vaikuttava johtaminen?

Maarit KaltioMaarit Kaltio 10.2.2023 — Vaikuttaminen on politiikan ja edunvalvonnan arkipäivää. Mutta mitä tarkoittaa vaikuttava johtaminen työelämässä johtajan ja johdettavien kannalta? Agenssin Maarit rakentaa siltoja politiikan ja lobbaamisen maailman sekä ihmisten johtamisen välille. Kaikissa näissä on kuitenkin tavoitteena saada ihmiset mukaan ja toimimaan samaan suuntaan.

Minun vai meidän onnistuminen hybridityössä?

Paula EnströmPaula Enström 17.11.2022 — En tiedä teistä, mutta minulle tulee toistuvasti vastaan asiakkaiden pohdinnat pandemian jälkeisen hybridityön pelisääntöjen äärellä. Vaikuttaa siltä, että ei ole kovinkaan helppo tehtävä määritellä työyhteisöön sellaisia etä- ja läsnätyön periaatteita, jotka otettaisiin vastaan riemun kiljahduksin niiden neroutta kiitellen.