Mikä minua väsyttää?
Pakko myöntää, olen usein tosi väsynyt. Tokikin tiedän tähän ikään ehtineenä, että vaativa työ, yrittäjän arki ja pimeä syksy vaikuttavat siihen, miten voin ja jaksan. Aika ajoin koitan tarttua tähän aikuisten oikeasti ja keksiä tapoja olla jaksavampi ja virkeämpi, mutta kohta huomaan taas olevani samassa jamassa - minua väsyttää.
Ihmisten kohtaaminen työssä ja vapaa-ajalla saavat minut aina innostumaan ja silloin en tunne väsymystä lainkaan. Mielenkiintoinen artikkeli, podcast, elokuva tai uusi musiikkilöytö saavat kerta toisensa jälkeen energiatasoni nousemaan. Ruokailutottumuksianikin ole muuttanut keveämpään suuntaan ja koitan mennä ajoissa nukkumaan (joskus siinä jo onnistunkin).
Hei, kaikki siis kuitenkin kunnossa tai ainakin menossa oikeaan suuntaan!?
Kun tutkin tarkemmin asioita, jotka meitä väsyttävät ja toisaalta auttavat jaksamaan, törmäsin tohtori Saundra Dalton-Smithin seitsemään lepotyyppiin. Saundra luokitteli lepotyypit seuraavasti:
- sensorinen
- emotionaalinen
- sosiaalinen
- fyysinen
- psyykkinen
- henkinen ja
- luova
Löysin niistä heti muutaman, jotka ovat minulla kunnossa! Pystyn puhumaan läheisille, ystäville ja kollegoilleni helposti ja rehellisesti tuntemuksistani ja fiiliksistäni (emotionaalinen), työni on merkityksellistä ja hyväksyn itseni aika lailla sellaisena kuin olen (henkinen), harrastan maalausta, kuuntelen musiikkia ja käyn keikoilla (luova). Hyvä minä!
Tein myös muutaman oivalluksen (tai nyt viimeistään oli pakko myöntää, että kaikki ei ole kunnossa ja jotain on vielä tehtävä). Koska työni on hyvin sosiaalista ja se sisältää paljon haastavien tilanteiden ja tunteiden käsittelyä, niin sosiaalisuutta voi olla myös liikaa. Vapaa-ajalla tarvitsen lisääntyvässä määrin yksin olemista ja rajojen asettamista muulle sosiaaliselle kanssakäymiselle. Sorry ystävät, kun en aina vastaa puhelimeen tai lähde mukaan kivoihinkaan rientoihin.
Vaikka sosiaalinen media ja moninaiset uutispalvelut sisältävät kaikenlaista tosi mielenkiintoista sisältöä ja tietoa ajankohtaisista tapahtumista meillä ja maailmalla, niin tietoa on vain aivan liikaa! Ja kuljen kännykkä kädessä ihan koko ajan. Olen sensorisesti todella ylivirittynyt suurimman osan valveillaoloajastani. Tämä lienee yleisin ”tauti”, josta me kaikki kärsimme ja jota somen algoritmit vielä ahnaasti ruokkivat.
Eli asiat, joista innostun, samanaikaisesti väsyttävät minua.
Lähestyvä loma katkaisee arjen kiireet ja lepoon on silloin ainakin mahdollisuus. Uusi vuosikin siintää siellä jossain, mutta teen jo heti lupauksen itselleni: poistun Facebookista ja säilytän kotona ollessani kännykkää eteisessä eikä liimautuneena käteeni. Tästä on hyvä aloittaa ‒ selättää väsymys yksi asia ja konkreettinen arjen teko kerrallaan. (En tiedä huomasitko, mutta tuohon fyysiseen lepotyyppiin en uskaltanut koskea lainkaan. Ehkä ensi kerralla?)
Väsyttääkö sinua? Mikä on se yksi asia, jonka itsellesi lupaat jaksaaksesi paremmin?
Kirjoittaja
Tarja Pudas-Jounila
Kirjoittaja lukee, laulaa ja maalaa intohimoisesti ja uskoo joukkojen ja osallistumisen voimaan. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Agenssin palvelu
Itsensä ja muiden johtamisen kehittäminen
Mitä tehdä ennen kuin on kutsuttava ulkopuolinen sovittelija?
— Agenssin Maarit on yhdeltä ammatiltaan työyhteisösovittelija (kiitos Oulun yliopisto erinomaisesta ja käytännössä toimivaksi havaitusta koulutuksesta!) Tässä kirjoituksessaan Maarit antaa vinkkejä, miten työelämän vuorovaikutustilanteita voi saada avoimemmiksi, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan.
Mitä asiakkaamme meistä sanovat?
— Ilahduttava palaute kääntyy lupaukseksi mahdollistaa ilo, luovuus ja ihmisten välinen yhteistyö työelämässä jatkossakin.
Keisarin uudet vaatteet – millainen peili sinä olet työkavereillesi?
— Tunnet ehkä tarinan keisarista, jota vaatturit huijaavat ajatuksella, että hänen uusien vaatteidensa kangas on näkyvä vain älymystölle. Vaikka keisari ei edes itse näe kudottua kangasta, muut hänen ympärillään tarjoavat toivotun peilikuvan ihastellen sitä vuolaasti (vaikkeivät hekään sitä näe). Tähän ympäriltä tarjottuun peiliin luottaen keisari uskoo olevansa lopulta puettu isolla rahalla ja kalleimmalla kullalla ostettuun hienoimmasta silkistä kudottuun kankaaseen. Miten ihmeessä tämä hassu satu liittyy työelämään ja työyhteisössä toimimiseen? Työtoveruuteen?