Mindfulness - puolesta vai vastaan?

3.5.2018
Paula Kupiainen

Minfulness, tietoisuus, läsnäolo. On jännä huomata, miten jonkin asian alkaessa kiinnostaa, siitä alkaa tehdä havaintoja joka puolella.

Tutustuin tänä keväänä psykologin opinnoissani mindfulness-painotteiseen interventioon, jossa harjoiteltiin erilaisia taitoja työ- ja perhe-elämän yhdistämiseksi. Yhtäkkiä mindfulnessista puhuttiin kaikilla kanavilla. Milloin siitä kerrottiin perinteisesti stressinhallinnan keinona, milloin minfullnessia verrattiin meditaatioon tai joogaan. Mindfulnessista puhuttiin jopa Suomen eduskunnassa Iso-Britannian parlamentin jäsenen toimiessa globaalina politiikan mindfulness-lähettiläänä.

Vastapainoksi tarjolla oli myös kritiikkiä. Työterveyshoidossa tarjotaan vastuuttomasti mindfulnessia avuksi silloin, kun pitäisi muuttaa organisaation rakenteita. Törmäsin ajatukseen, että mindfulnessin edistäminen yhteiskunnassa ja politiikassa on uusliberalistista hallintaa. Ja, että mindfulness pönkittää länsimaista individualismia. Mindfulness on uskonlahko. Mindfulness on buddhalaisuutta.

Kaiken tämän keskellä jäin miettimään, että onko mindfulness sittenkin hyvä renki mutta huono isäntä? Tarkoittaako sen vastustaminen epäluottamusta ihmisten arvostelukykyyn? Ellei mindfulnessin kelkkaan lähde, onko kyseessä muutosvastarinta, uuden asian pelko?

Tiedä häntä. Kuitenkin tutkimusten mukaan mindfulness lisää ihmisen hyvinvointia ja kykyä selviytyä arjessa. Se toimii yksinkin, mutta parhaimmillaan se tehostaa mitä tahansa interventiota. Minfulnessissa järkevä mieli ja tunteva mieli ovat tasapainossa. Siinä pysähdytään havaintojen, ajatusten ja uskomusten äärelle, sallitaan kaikenlaiset tunteet ja tutkitaan niitä. Tunteilla ei ole etumerkkiä, ei ole hyviä tai huonoja tunteita. Kun ymmärrämme omat ja muiden tunnetilat, meidän on helpompi säädellä ja sietää niitä. Vähitellen vaikutus alkaa näkyä. Kun ihminen on läsnä muille ihmisille ja itselleen arjessa, työelämässä ja yhteiskunnassa, voimme kaikki paremmin.

Voiko sellainen tila olla paha? Päätä sinä omalta kohdaltasi. Minä ainakin olen mindfulnessin puolesta.

Ps. Mikäli kiinnostuit mindfulness-taitojen avusta ruuhkavuosien hyvinvoinnin tukemisessa, pyydä tarjous räätälöidystä valmennuksesta tai vaikkapa yksilöcoachingista.

Photo by Daniel Monteiro on Unsplash

Kirjoittaja

Paula Kupiainen

Paula Kupiainen

Kirjoittaja nauttii tenniksestä, joogasta ja merestä sekä uskoo elämänmittaiseen kehittymiseen. Tällä hetkellä hän tutkii varttuneiden akateemisten yrittäjien identiteettejä ja kehittää merimiestaitojaan avomeripurjehduksen kisagastina. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Agenssin palvelu

Parempaa tiimien toimivuutta ja yhteistyötä

Mitä tehdä ennen kuin on kutsuttava ulkopuolinen sovittelija?

Maarit KaltioMaarit Kaltio 28.4.2025 — Agenssin Maarit on yhdeltä ammatiltaan työyhteisösovittelija (kiitos Oulun yliopisto erinomaisesta ja käytännössä toimivaksi havaitusta koulutuksesta!) Tässä kirjoituksessaan Maarit antaa vinkkejä, miten työelämän vuorovaikutustilanteita voi saada avoimemmiksi, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan.

Mitä asiakkaamme meistä sanovat?

Maarit KaltioMaarit Kaltio 21.3.2025 — Ilahduttava palaute kääntyy lupaukseksi mahdollistaa ilo, luovuus ja ihmisten välinen yhteistyö työelämässä jatkossakin.

Keisarin uudet vaatteet – millainen peili sinä olet työkavereillesi?

Paula EnströmPaula Enström 27.2.2025 — Tunnet ehkä tarinan keisarista, jota vaatturit huijaavat ajatuksella, että hänen uusien vaatteidensa kangas on näkyvä vain älymystölle. Vaikka keisari ei edes itse näe kudottua kangasta, muut hänen ympärillään tarjoavat toivotun peilikuvan ihastellen sitä vuolaasti (vaikkeivät hekään sitä näe). Tähän ympäriltä tarjottuun peiliin luottaen keisari uskoo olevansa lopulta puettu isolla rahalla ja kalleimmalla kullalla ostettuun hienoimmasta silkistä kudottuun kankaaseen. Miten ihmeessä tämä hassu satu liittyy työelämään ja työyhteisössä toimimiseen? Työtoveruuteen?