Perusasioiden äärellä

26.4.2016
Tarja Pudas-Jounila

Olin aamulla viidesluokkalaisen tyttäreni TAVOITEKESKUSTELUSSA. Ensin ajattelin, että ei ole totta! Mutta kun pohdin asiaa tarkemmin, päätin olla ennakkoluuloton ja antautua keskusteluun ja arvioida asiaa vasta jälkikäteen.

Ensin kävimme lävitse tyttäreni itsearvioinnin koululaisen taidoissa - miten toimin ryhmässä, annanko muille työrauhan, teenkö läksyni tunnollisesti, huolehdinko tavaroistani jne. Myös opettaja oli tehnyt oman arvionsa. Keskustelimme arviointien poikkeamista ja yhtäläisyyksistä. Me aikuiset kehuimme edistysaskelista. Lopuksi tyttäreni määritteli itselleen kaksi tavoitetta kevätlukukaudelle.

Huolimatta epäilyistäni huomasin keskustelun jälkeen ajattelevani, että se oli todella hyvä! Siis todella. Keskustelimme tärkeistä asioista ja tyttäreni itse päätti, missä asioissa kevään aikana aikoo skarpata. Opettaja ja me vanhemmat tiedämme ne myös ja voimme tarpeen tullen olla avuksi ja tueksi. Olkoon nimi tuo kouluun kömpelösti sopiva tavoitekeskustelu. Pääasia, että keskustelu oli hyödyllistä ja tarpeellista ja kaikkia osapuolia valaisevaa.

Tämä esimerkki on yritykseni valaista sitä, että paljon parjatut kehitys-, tavoite, tulos- tai mitä ikinä ne keskustelut kussakin organisaatiossa ovatkaan, eivät ole turhia tai ”so last season”. Edelleenkin on hyvin tärkeää ja relevanttia istua alas perusteellisemmin tarkastelemaan ja arvioimaan omaa tekemistään, kehittymistään ja intohimon kohteitaan myös töissä.

Ainoa ajateltavissa oleva tilanne, jossa kannattaa näistä keskusteluista luopua on se, että yhteisesti tunnustettuna tavoitteena on kehittymisen mahdollisuuksien minimointi. Jos taas yhteisenä tavoitteena on oppiminen ja kehittyminen, niin täytyy olla mahdollisuuksia pysähtyä ja keskittyä juuri niihin.

Mikäli kysymys on ajasta tai oikeammin siitä, että sitä on vaikea näihin keskusteluihin irrottaa, on vastaukseni, että aikaa löytyy aina siihen, mikä on tärkeää. Niin yksilöillä kuin organisaatioilla. Vai mitä sinä olet mieltä?

Kirjoittaja

Tarja Pudas-Jounila

Tarja Pudas-Jounila

Kirjoittaja lukee, laulaa ja maalaa intohimoisesti ja uskoo joukkojen ja osallistumisen voimaan. Tällä hetkellä perspektiiviä tuo maailman tarkastelu Uudesta-Seelannista käsin. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Agenssin palvelu

Lisää aikaa ja fokusta HR:n kehittämiseen ja toimintoihin

Itsensä ja muiden johtamisen kehittäminen

Virus luottamusta nakertamassa?

Paula EnströmPaula Enström 2.4.2020 — COVID19 on hetkessä myllertänyt kansakuntien arkirutiinit ja -rytmit uuteen moodiin. Muutamassa viikossa olemme olleet pakotettuja löytämään uudenlaiset tavat lastemme päivähoitoon ja koulunkäyntiin, omaan henkilökohtaiseen työntekoomme, työyhteisöjemme sisäiseen ja ulkoiseen kanssakäymiseen puhumattakaan ystävyys- ja sukulaissuhteiden hoitamisesta.

Johtaja jo syntyessään?

Paula EnströmPaula Enström 13.2.2020 — Olen pohdiskellut, mistä syistä toiset yksilöt ja ryhmät kehittyvät nopeammin johtamisen arkiteoissa. Millaisilla tavoilla kehittymisen matkaa on mahdollista inspiroida, vauhdittaa ja tukea? Mistä syistä jotkut ottaantuvat kehittymiseensä paremmin kuin toiset?

Kuinka tyytyväisiä asiakkaamme oikein ovatkaan? Mitä he meistä ajattelevat?

Tarja Pudas-JounilaTarja Pudas-Jounila 18.11.2019 — Kartoitimme lokakuussa muutamalla väittämällä asiakkaittemme tyytyväisyyttä Agenssiin. Kysely lähti 140 henkilölle, joilla oli tuoretta arjen kokemusta jostain Agenssin palvelusta. Ja voi hyvä mahdoton, kuinka hienon tuloksen saimmekaan! Kaikilla neljällä osa-alueella arviot olivat suoraan sanottuna loistavia. Nyt on syytä juhlaan! Samalla se herätti meissä myös ihmetteleviä kommentteja ja epäileviä kysymyksiä, mutta niistä tarkemmin jäljempänä blogissa.