Johtamisen arkea: paluu päiväkotiin

Usein kuulee työpaikalla lentävän lauseen, että "täällähän on ihan kuin lastentarhassa". Vaan, kun ei ole. Ellei sitten oteta sieltä perusasioiden ääreltä epäkypsän käytöksen lisäksi myös oppia työn arkeen. Siis: toimitaan johdonmukaisesti toisiamme kunnioittaen, asioihin puuttuen, anteeksi pyytäen ja antaen. Jos toimit johtajana tai esimiehenä, eräs sinun tehtäväsi on olla esimerkkinä, asettaa rajoja ja vaatia työntekijöitä muistamaan hyvät tavat tilanteessa kuin tilanteessa.

Viime viikolla eräs esimies tuli innoissaan luokseni kertomaan nettisivuista, joista löytyy iso liuta sanoituksia sille, miten antaa positiivista palautetta lapselle. ”Voisiko tämä sivusto auttaa myös esimiehiä ja toimia ideapankkina, kun välillä on vaikea löytää oikeita sanoja palautteelle?”, hän kysyi. Hän kertoi siitä vähän ujostellen - eiväthän aikuiset työssäkäyvät ihmiset mitään lapsia ole.

Kun lähdin töistä bussilla kotiin, huomasin miettiväni asiaa.

Mitä voisimme työelämässä oppia siitä tavasta, miten lapsia kohtelemme?

Päiväkodissa opetetaan systemaattisesti, että jos loukkaat toista, pyydät anteeksi. Jos anteeksipyyntöä ei kuulu, sitä vaaditaan. Jos kaksi kaverusta yltyy kinastelemaan ja käsirysyyn, aikuinen tulee väliin ja asia selvitetään saman tien.

Yhdessä keskustellaan mitä tapahtui ja kuka teki mitäkin. Aikuinen ohjaa keskustelua ja huolehtii, että molemmat kaverukset saavat vuorollaan kertoa oman tarinansa tapahtuneesta. Sitten muistutetaan, mitkä ovat yhdessä olemisen pelisäännöt ja sovitaan, miten leikit jatkossa sujuvat paremmin. Lopuksi vielä paiskataan kättä ja sovitaan, että tämä oli tässä ja leikki ja ilonpito jatkukoon. Harvemmin kuulen, että kahden lapsen välisen riidan jälkeen asiasta enää kauheasti keskusteltaisiin tai toista siitä soimattaisiin. Tapahtunut mikä tapahtunut ja suunta eteenpäin, käsi kädessä ja halakaulaa.

Anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen - helppoa ja ihanaa!

Kuvan lähde: Jenniferschwalm/Flickr

Aikuisten kahnaukset

Muistammeko me aikuisena työpaikoilla pyytää anteeksi, kun loukkaamme toista? Otammeko ristiriitaa herättävät asiat aina heti käsittelyyn? Sovimmeko, miten jatkossa toimimme paremmin? Opimmeko virheistä ja ristiriitatilanteista? Jatkammeko riidan jälkeen yhteistä työtämme käsi kädessä ja halakaulaa?

Minusta tuntuu, että aikuisina välillä unohdamme nämä oppimamme hyvät tavat. Ja jos kukaan ei meitä niistä muistuta, seuraukset voivat olla katastrofaaliset! Vuosikausia jatkuvaa kaunaa, ilmapiirin myrkyttymistä, pahoinvointia, sairastamista, epätasaista työn laatua, asiakastyytyväisyyden laskua... ja lopulta vaikutusta myös kannattavuuteen.

Palataan oikeasti lastentarhaan

Usein kuulee työpaikalla lentävän lauseen, että "täällähän on ihan kuin lastentarhassa". Vaan, kun ei ole. Ellei sitten oteta sieltä perusasioiden ääreltä epäkypsän käytöksen lisäksi myös oppia työn arkeen. Siis: toimitaan johdonmukaisesti toisiamme kunnioittaen, asioihin puuttuen, anteeksi pyytäen ja antaen. Jos toimit johtajana tai esimiehenä, eräs sinun tehtäväsi on olla esimerkkinä, asettaa rajoja ja vaatia työntekijöitä muistamaan hyvät tavat tilanteessa kuin tilanteessa. Sparrauskavereita tuohon asiaan löytyy päiväkodin lisäksi täältä.

Kirjoittaja on musiikin suurkuluttaja ja omaperäinen tanssahtelija, joka uskoo yhdessä tekemisen ja positiivisen palautteen supervoimiin. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.