Kehityskeskustelut: ikimuistoista vai ihan sama?

On taas se aika vuodesta, kun lähes joka organisaatiossa valmistaudutaan kevään kehitys-, tulos- ja/tai tavoitekeskustelukierrokselle. Niinpä ohjaannuin muistelemaan omia kokemuksiani vuosien varrelta.

Mieleenpainuvin kehityskeskustelukokemukseni on ensimmäisestä työpaikastani TKK:n (nykyinen Aalto yliopisto) Tuotantotalouden osastolta. Olin vastavalmistunut, ensimmäisessä työpaikassani intopiukeana juuri aloittanut keltanokka. Minulla oli hyvin vähän käsitystä työmaailman realiteeteista mutta sitäkin enemmän intoa, kunnianhimoa ja jopa naiivia tahtoa jättää kädenjälkeni maailman työni kautta.

Kehityskeskustelun konsepti minulla oli hähmyisesti hallussa. Olin kuitenkin tarmokkaasti ja juhlallisesti valmistautunut tulevaan keskusteluun pohtimalla omaa osaamistani, kehittymishalujani ja niin edelleen. Peruskauraa. Tuolloinen rakas esimieheni (joka nykyäänkin kuuluu maailmassani sarjaan ”maailman-tervejärkisin-ja-top5-viisain-johtaja”) veti kuitenkin maton valmistautumiseni alta ensimmäisellä kysymyksellään. Hän halusi keskustella kanssani aiheesta: mitä työtä haluaisit tehdä, jos raha tai muu maallinen ei sinua rajoittaisi, mistä haaveilet?

En tähän päivään mennessä muista kävimmekö keskustelussa läpi tämän aiheen lisäksi joitain muita asioita tai täytimmekö jotain lomaketta. Esimieheni esittämä kysymys oli niin täysin odottamaton ja samalla niin hurjan mielenkiintoinen, että se on pyyhkinyt kaiken muun tuosta tilanteesta muististani pois.

Paitsi vastaukseni ja sen mihin sen kautta pääsimme. Hetken kysymystä pohdittuani tulin siihen lopputulemaan ja samaa mieltä olen edelleen, että mikäli kaikki olisi mahdollista haluaisin kaivaa esiin täydellisen dinosauruksen luurangon. En kylläkään jaksaisi etsiä sitä itse, mutta jos joku ystävällismielinen tämän tyyppisestä etsintäoperaatiosta motivoituva sen ystävällisesti tekisi puolestani voisin viettää loputtomia tunteja paahtavassa auringonpaisteessa, khakihousuissa, olkihatussa ja ohuenohuessa valkoisessa puvillapaidassa rapsuttamassa tätä historiallista aarretta esiin lapioin, taltoin ja sudein asianmukaisesti varustautuneena.

Tähän mielikuvaan sukelsimme esimieheni kanssa todella. Keskustelumme kautta tilanteesta syntyi itselleni todella elävä ja todellinen kokemus. Tuntui käsittämättömän ihanalta, että joku oli kiinnostunut juuri minun unelmistani, ja oli täydellisen valmis hyväksymään esittämäni ajatuksen ihan juuri sellaisena kuin sen halusin kertoa. Ja että hän kyseli vielä lisää ja pakotti minut jalostamaan mielikuvaani.

Juurtajaksain tehdyn unelmoinnin jälkeen esimieheni siirsi keskustelumme sujuvasti siihen, millaisia ominaisuuksia esittelemäni unelmatyö edellyttäisi ja millainen oma osaamiseni tällä hetkellä on suhteessa niihin. Porisimme hyvän tovin myös siitä, miten nämä osaamiset hyödyttäisivät onnistumistani nykyisessä työtehtävässäni. Muistan, kuinka kepeää, helppoa ja täydellisesti järkeenkäypää keskustelu oli ja kuinka helppoa tuota reflektiota olikaan tehdä. Minä tulin totaalisesti kuulluksi ja nähdyksi, ja vieläpä kunnioittamani ihmisen arvostavin ja kiinnostuinein silmin.

Valitettavan usein kehityskeskusteluista podetaan kovasti tuskaa, ne ovat pakollinen paha, eikä kukaan ole oikein selvillä, mitä konkreettista hyötyä niistä voisi olla. Oman ikimuistoisen ja vaikuttavan kokemukseni varjolla tohdin haastaa teidät miettimään, millaisen voiman unelmointi voi tuoda tuohon(kin) kohtaamiseen!

Aito ja avaramielinen kiinnostus työntekijän haaveita kohtaan ja sieltä ammennettuna sujuva siirtymä kehityskeskustelujen agendan teemoihin voisi olla kokeilemisen arvoista. Hiukan rohkeutta se kuitenkin vaatii. Mielessäsi on todennäköisesti jo vähintäänkin muutama syy miksei tämä onnistu. Itsekin keksin niitä hyvän listan. Ihan varmasti helpompaa ja vähemmän vaativaa on pitäytyä vanhassa, tutussa ja turvallisessa.

Mutta mitä jos epäilyksistäsi huolimatta uskaltautuisit kokeilemaan uutta lähestymistapaa? Voi käydä niin, että keskustelukumppanisi ei unohda kiinnostustasi koskaan. Tai ehkä sytytät uuden tai kadonneen liekin työntekijässäsi.

Antoisia kehityskeskusteluja!

Jos yrityksenne tarvitsee sparrausta hyvän kehityskeskustelurutiinin luomiseksi, kerro meille.