Kilpailukykyä palavereista - ihan mahdotonta?
Kiky lisäsi työaikaa 24 tuntia. Jäin muiden mukana pohtimaan, miten työajan lisääminen sitten ihan oikeasti lisää maamme ja yritystemme kilpailukykyä? Päällisin puolin se tuntuu niin kovin näennäiseltä ratkaisulta, sillä totuus lienee, että teemme lisäajalla kuka nyt mitäkin. Osa meistä käyttää sen vaikkapa liikuntaan tai somettamiseen ja vain osa tekee oikeasti lisää töitä.
Kun konsulttina kiertää eri yrityksissä ja organisaatioissa, niin kuulee kaikenlaista. Varsinkin sivulauseissa puhutaan usein ihan perustyöntekoon liittyvistä haasteista. Yksi perusasia, joka nousee esiin lähes jokaisessa yrityksessä, on palaverien tehottomuus. Tullaan ja mennään miten sattuu sovituista aikatauluista huolimatta, ei valmistauduta, päätösesitykset puuttuvat, ei keskitytä käsiteltävään asiaan, vaan lähetellään sähköposteja tai surffaillaan netissä. Ja vain harvalle on selvää, mikä on palaverin tavoite ja mikä oma rooli tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Palaveri kuin palaveri kuin palaveri. Niissä nyt vaan kuuluu olla, kun kerran kutsutaan.
Osa ihmisistä ja organisaatioista harrastaa myös maagista ajattelua. Kun toinen palaveri päättyy, toinen alkaa samalla kellonlyömällä. Ennen kuin siirtyminen atomitasolla tulee ihmisille mahdolliseksi, on pakko ihmetellä, että miten ihmeessä ihmiset siirtyvät palaverista toiseen käyttämättä siihen lainkaan aikaa? Puhumattakaan siitä, että aiheen, ympäristön ja kokoonpanon vaihtuessa, voisi tehdä tehokkuudelle ihmeitä, jos pienen pysähtymisen ja puhalluksen kautta siirtyisi henkisesti asiasta toiseen.
Lisäksi liian usein palaveri on puheenjohtajan yksinpuhelu, kun oikeasti suurin hyöty syntyisi erilaisten näkökulmien hakemisesta, yhdessä ideoimisesta ja tavoitteellisesta keskustelusta, jonka pohjalta olisi astetta mahdollisempaa tehdä fiksuja ja koeteltuja päätöksiä. Ikävä sanoa, mutta melkoisen monet johtoryhmät näyttävät juuri tällaista yksinpuhelu -mallia muulle organisaatiolle omalla toiminnallaan. Silloin ei ole isokaan ihme, että muutkin palaverit noudattavat samaa tehottomuuden kaavaa.
Vastaukset, joita kuulen, kun kysyn, onko palaverikäytäntöjä yritetty kehittää toistavat suunnilleen tällaista kaavaa: ”Joo, mutta ei se muuttanut mitään.” tai ”On yritetty, mutta ei. Ihan mahdoton tehtävä.” Mitä ihmettä? Kovin vaikeista asioista ei ole kysymys. Eikä palaverien kehittäminen tuloksellisempaan suuntaan vaadi ihmettä. Kysymys on uusien käytäntöjen luomisesta ja toistamisesta, yksinkertaistaen: päätetään, miten toimitaan ja sitten toimitaan sen mukaan.
Mitähän Suomen kilpailukyvylle tapahtuisi ihan vain palavereita tehostamalla? Minusta ajatus on herkullinen. Mitä mieltä sinä olet?
Kirjoittaja
Tarja Pudas-Jounila
Kirjoittaja lukee, laulaa ja maalaa intohimoisesti ja uskoo joukkojen ja osallistumisen voimaan. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
Agenssin palvelu
Itsensä ja muiden johtamisen kehittäminen
Organisaation yhteisen suunnan ja kulttuurin kirkastaminen
Mitä tehdä ennen kuin on kutsuttava ulkopuolinen sovittelija?
— Agenssin Maarit on yhdeltä ammatiltaan työyhteisösovittelija (kiitos Oulun yliopisto erinomaisesta ja käytännössä toimivaksi havaitusta koulutuksesta!) Tässä kirjoituksessaan Maarit antaa vinkkejä, miten työelämän vuorovaikutustilanteita voi saada avoimemmiksi, jotta ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan.
Mitä asiakkaamme meistä sanovat?
— Ilahduttava palaute kääntyy lupaukseksi mahdollistaa ilo, luovuus ja ihmisten välinen yhteistyö työelämässä jatkossakin.
Keisarin uudet vaatteet – millainen peili sinä olet työkavereillesi?
— Tunnet ehkä tarinan keisarista, jota vaatturit huijaavat ajatuksella, että hänen uusien vaatteidensa kangas on näkyvä vain älymystölle. Vaikka keisari ei edes itse näe kudottua kangasta, muut hänen ympärillään tarjoavat toivotun peilikuvan ihastellen sitä vuolaasti (vaikkeivät hekään sitä näe). Tähän ympäriltä tarjottuun peiliin luottaen keisari uskoo olevansa lopulta puettu isolla rahalla ja kalleimmalla kullalla ostettuun hienoimmasta silkistä kudottuun kankaaseen. Miten ihmeessä tämä hassu satu liittyy työelämään ja työyhteisössä toimimiseen? Työtoveruuteen?