Agenssin uusin vahvistus, johtamisen ja johtoryhmätyöskentelyn ammattilainen Ville pohtii työuraliikkeitä. Jotta voin aidosti oppia jotain uutta, pitääkö olla valmis rikkomaan vanhaa? Mitä ei tapahdu, jos en tee muutosta?
Hyppyjä tuntemattomaan – Tarjan tarina
— Olen oppinut, että aina voi kokeilla ja se vie eteenpäin. Onnistuminen ei ole päämäärä, pikemminkin seuraus. Kokeileminen, yrittäminen, uskaltaminen, mahdollisuuksiensa tutkiminen – se on ratkaisevaa.
Maailman paras työpaikka - ihan kiva tavoite?
— Kun katselen yrityksen kuin yrityksen nettisivuja, joissa kerrotaan strategiasta, tavoitteista, työpaikasta tai rekrytoinnista, löydän helposti ja todella usein tavoitteen ”Haluamme olla toimialamme paras työpaikka”. Rohkeimmat uskaltavat kertoa haluavansa olla ”Suomen paras työpaikka”. Yltiöpäiset uskalikot julistavat tavoitteensa olevan olla ”Maailman paras työpaikka”.
Kilpailukykyä palavereista - ihan mahdotonta?
— Kiky lisäsi työaikaa 24 tuntia. Jäin muiden mukana pohtimaan, miten työajan lisääminen sitten ihan oikeasti lisää maamme ja yritystemme kilpailukykyä? Päällisin puolin se tuntuu niin kovin näennäiseltä ratkaisulta, sillä totuus lienee, että teemme lisäajalla kuka nyt mitäkin. Osa meistä käyttää sen vaikkapa liikuntaan tai somettamiseen ja vain osa tekee oikeasti lisää töitä.
Oppeja Escape roomista
— Oletko käynyt työ- tai ystäväporukan kanssa kokeilemassa ongelmanratkaisutaitoanne Escape roomissa? Tuntuu, että aika moni on. Itsekin olen. Kylläkin vain kerran. Mutta olihan se jännää ja inspiroivaa!
Osallistamisen tulos: sitoutumista, vastuunottamista ja jopa innostumista. Mutta miten?
— Uudenlainen työn maailma kolkuttelee ovelle. Merkityksellisyyden kokemus, sitoutuminen ja arvostus puhututtavat työn kontekstissa. Tuhannen taalan kysymys kuuluu, miten niitä luodaan? Osallistaminen toimintatapana vahvistaa kaikkia edellä mainittuja. Tässä muutama näkökulma aiheesseen Nenäpäivä-säätiön vieraskynäilynä.
Aika hypätä?
— Niin työssä kuin elämässä ylipäänsä olemme usein hyppäämisen äärellä. Uusien työtehtävien haltuun otto tai uudessa työssä aloittaminen, hyppääminen työelämästä vaikka eläkkeelle tai palkkasuhteesta yrittäjäksi. Perheen perustaminen, asunnon hankinta, parisuhde, ulkomaille muutto. Hyppyjä kaikki.
Ähkyssä kauniista ajatuksista
— Nykyisin on tapana jakaa sosiaalisessa mediassa kunkin omaan ajatusmaailmaan jollain tavalla resonoivia runonpätkiä, ajatuslainauksia ja ideaheittoja. Omat ”seinäni” ja uutisvirtani ovat niitä mukavasti pullollaan. Eikä siinä mitään, niistä oppii aina jotain kahdellakin tapaa; toisaalta sisällön kautta ja toisaalta ne kertovat jotain postaajan mielenlaadusta, sielunliikkeistä ja maailmankatsomuksesta. Ihanaa! Eikö niin?
Perusasioiden äärellä
— Olin aamulla viidesluokkalaisen tyttäreni TAVOITEKESKUSTELUSSA. Ensin ajattelin, että ei ole totta! Mutta kun pohdin asiaa tarkemmin, päätin olla ennakkoluuloton ja antautua keskusteluun ja arvioida asiaa vasta jälkikäteen.
Pelonsietokyky ja ihmettelemisen jalo taito
— Onpa se jännää, mikä meihin aikuisiin ihmisiin menee kun ikää karttuu. Mihin ihmeeseen kadotamme äänemme, taitomme ihmetellä maailman menoa ja oppia sitä kautta? Kokemus (tai ikä ja läskit, niin kuin eräs meille rakas asiakas lennokkaasti toteaa) antaa meille filtterin, jota emme kovin usein pysähdy puhdistamaan ja lakkaamme tarkastelemasta asioita niin kuin ne tapahtuisivat ensimmäistä kertaa tai ainutkertaisesti. Se on kuitenkin totta. Mikään tilanne ei toistu täsmälleen samankaltaisena.