Agenssin uusin vahvistus, johtamisen ja johtoryhmätyöskentelyn ammattilainen Ville pohtii työuraliikkeitä. Jotta voin aidosti oppia jotain uutta, pitääkö olla valmis rikkomaan vanhaa? Mitä ei tapahdu, jos en tee muutosta?
Kuinka tyytyväisiä asiakkaamme oikein ovatkaan? Mitä he meistä ajattelevat?
— Kartoitimme lokakuussa muutamalla väittämällä asiakkaittemme tyytyväisyyttä Agenssiin. Kysely lähti 140 henkilölle, joilla oli tuoretta arjen kokemusta jostain Agenssin palvelusta. Ja voi hyvä mahdoton, kuinka hienon tuloksen saimmekaan! Kaikilla neljällä osa-alueella arviot olivat suoraan sanottuna loistavia. Nyt on syytä juhlaan! Samalla se herätti meissä myös ihmetteleviä kommentteja ja epäileviä kysymyksiä, mutta niistä tarkemmin jäljempänä blogissa.
Strategiasuunnittelu – ajanhukkaa?
— ”Jahas, se on taas strategian päivitys edessä, ajanhukkaa”, kuulen sanottavan. Oman kokemukseni mukaan strategian suunnitteluprosessi on kuitenkin lähes yhtä tärkeä kuin sen tuotos, itse strategiasuunnitelma. Aikaa menee enemmän tai vähemmän, mutta hukkaanko? Riippuu siitä, miltä kulmalta asiaa tarkastelee.
Opeteltaisiinko olemaan?
— Vastikään toinen lapsistani pohti omaa kaveruuttaan ystäväänsä, jonka hän on tuntenut oikeastaan koko elämänsä eli aika lailla 15 vuotta. Kulmana tässä ihmettelyssä oli se, miten erilaisia he ovat, mutta miten he kuitenkin tulevat toimeen äärimmäisen hyvin vaikkeivät edes tapaa kuin joitain kertoja vuodessa. Lopulta ajatuksenjuoksu finalisoitui lausahdukseen ”me ollaan kyllä tosi erilaisia, mutta silti me niinku vaan osataan olla toistemme kans”.
Jospa tiedät ennen kuin tiedät tietäväsi
— Huomaan joskus hautovani jotain tulevaa, ratkaisua vaativaa asiaa hiljaa mielessäni, sitä käännellen ja väännellen. Pikkuhiljaa sotkeudun mielessäni risteileviin ajatuksiin ja tunnelmiin tai ammun mieleen tulevat ratkaisuideat alas yksi toisensa jälkeen, kun mietin mahdollisia riskejä ja epäonnistumista ja jään niihin kiinni.
Missä ihmeessä ideat syntyvät ja jalostuvat?
— Luovuus, innovaatiot, keksinnöt, ideat. Osana itsetutkiskeluani olen miettinyt, mistä ne tulevat ja miten ihmeessä niistä saadaan aikaiseksi jotain konkreettista? Jotain, joka oikeasti jalostuu joksikin ihmisten arkea ilahduttavaksi asiaksi tai muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.
Yli esteiden – myös niiden kummallisilta tuntuvien
— Olen ihan kummallisessa tilanteessa. Sellaisessa, johon en ole koskaan aiemmin törmännyt. Tilanne liittyy yhteen työtehtävään – tehtävään, joka on aiemmin ollut juuri minulle erityisen helppo ja vaivaton. Tehtävä, joka on hoitunut tavallaan huomaamatta, kepeästi ja nopeasti. Yhtäkkiä siitä tehtävästä on tullut ihan kummallisen haastava. Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän pää lyö tyhjää.
Johtamisen paradoksit- miten niiden kanssa voi elää?
— ”Johtaminen on tavoitesuuntautunutta vuorovaikutteista sosiaalista toimintaa. Johtamisen avulla pyritään siihen, että joukko ihmisiä toimii paremmin ja tehokkaammin kuin ilman johtamista. Johtaminen on toimintaa, jossa on tarkoitus saada aikaan tuloksia ihmisten avulla ja ihmisten kanssa. Johtaminen tapahtuu siis aina ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.”
Mindfulness - puolesta vai vastaan?
— Minfulness, tietoisuus, läsnäolo. On jännä huomata, miten jonkin asian alkaessa kiinnostaa, siitä alkaa tehdä havaintoja joka puolella.
HR on kuollut. Kauan eläköön HR!
— HR on kuulemma kuollut. Sellaiseen sanomaan olen törmännyt joidenkin ahkerien bloggaajien ja aktiivisten LinkedIn-kirjoittajien tuotoksissa. Uskottava se kai sitten on, kun kirjoittajat ovat itse HR-ihmisiä, joiden pitäisi tietää asianlaita. Vai onko sittenkään?